Yksinäinen susiko?
Mulle tuli yksi päivä mieleen, että mä olen varmaan todella huono ystävä, tai kaveri, tai tuttava. Olen aina ollut. Mä en ole yleensä se, joka ehdottaa tapaamista tai ota yhteyttä pitkän ajan päästä. Aina, kun jonkun kanssa on luvattu pitää yhteyttä, niin se on sitten ollut se toinen, joka on soittanut tai laittanut viestiä. Itse jotenkin oletan, että eri teille lähtiessä se oli sitten siinä.
Myös lähellä asuvia kavereita tai ystäviä näen harvoin. Mä en yleensäkään ehdota tapaamista, vaikka olisin kulmilla. Ehkä siksi, etten halua tungetella – onhan meillä kaikilla jo tässä iässä vaikka mitä tekemistä ja menemistä. Enkä ole ehkä tajunnut, että joku voisi oikeasti ottaa itseensä siitä – kääntää asian niin päin, että minä en haluaisi nähdä heitä. Mä yleensä kuitenkin löydän aikaa ystäville, jos he tapaamista ehdottavat.
Jo pienenä olin mielelläni yksin omassa huoneessani kirjan tai musiikin kanssa. Siskoni oli meistä se, jolla piti koko ajan olla ympärillä kavereita tai tekemistä (ja kuinkas ollakaan, molemmissa tämän postauksen kuvissa olen siskon kanssa kahvilla). Mä selvisin hyvin ilman muita. Olen kuitenkin aina tullut kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen eli kyseessä ei olisi se, etten osaisi olla ihmisten kanssa. Mä olen sosiaalinen, jos tilaisuus sitä vaatii. Mua ei haittaa olla huomion keskipisteenä, mutta en siihen mitenkään erityisesti hakeudu. Paitsi että öö, mulla on blogi, jossa esittelen pärstääni melkein päivittäin.
Blogin kautta mun sosiaalinen elämä on ehkä rikkaampaa kuin aikoihin – ja tämäkin muiden kutsujen (PR/blogikollegat/jne) ansiosta eikä omasta suunnastani tulleiden ehdotusten.
Mä olen myös tajunnut, että mä en yleisesti pidä ihmisistä, ennen kuin opin heidät tuntemaan – joskus en sittenkään (mutta hei, yleensä se ei näy ulospäin). Mikä pahinta yleensä ystävyyssuhteissa – mä en ole sympaattinen enkä empaattinen ihminen. Mä en osaa tarjota lohdutusta, mutta voin kuunnella ja ehdottaa ratkaisua. Rationaalisuus FTW!
Ja niistä persoonallisuustesteistä? En oikeasti niihin usko, sillä kaikki vaihtoehdot läpi lukaistuani, en ole täysin mikään – ehkä lähinnä INTJ, vaikka aina mulle ne ehdottavatkin ENTJ:ä. Mutta tämä hits close to home:
“When they are in their comfort zone though, among people they know and respect, INTJs have no trouble relaxing and enjoying themselves.
Their sarcasm and dark humor are not for the faint of heart”
Haluaako joku huonon ystävän? Täältä löytyy.
18 Comments
Minna / Glitz & Glam
Minähän olen ollut sinne reipas parikymppiseksi asti sinun vastakohta. Kuten muistat, olin kaikkialla mukana missä oli ihmisiä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän erakoidun. Pidän ihmisistä, haluan olla sosiaalinen, mutta sen tarve on vähentynyt. Oletkin varmasti huomannut. Itse koen tällä hetkellä olevani huono ystävä. Minun ystävät ovat ne, jotka ottavat minuun yhteyksiä ja tulevat tapaamaan. Tosin tämä kahden pienen lapsen äitinä olo rajoittaa paljon. Ei vaan ole niin vapaa liikkumaan, kuin ennen lapsia. Silloin jatkuvasti tapasin ihmisiä ja olin sosiaalinen.
Luulen myös, että asiakaspalvelutyöni ja some syövät omaa jaksamistani olla yhtä paljon ihmisten parissa, kuin nuorempana. Ennen olin lähes riippuvainen muiden seurasta, joten näen tämän kykyni olla myös yksin ihan hyvänä asiana.
Henna / One of Beauty's Daughters
Sä olit kyllä ihan mun vastakohta silloin 10v sitten 😀 Se on kyllä hyvä oppia olemaan yksin, eikä se tarkoita, että kaikkien pitäisi olla erakkoja.
Salla
Jotenkin tosi sympaattinen kirjoitus. Toinen huono ystävä ilmoittautuu! 😛 Mulla se on kyllä viime aikoina ollut resurssien, ei halun puutetta.
Henna / One of Beauty's Daughters
Aina vaan ei kyllä kerkiäkään, vaikka haluaisi. Varsinkin näin lapsellisena tuntuu, että nekin kerrat kun joku pyytäisi niin jäävät lyhyiksi kun on pakko päästä kotiin tekemään ruokaa tms.
Heli
Osui ja upposi, erityisesti tuo ettei halua tungetella ja sosiaalisuus tarvittaessa, jos otetaan yhteyttä. Persoonallisuustestit tosiaan lähinnä ajanvietettä, mutta minulla aina tuloksena tuo INTJ, myös aviomiehellä. Mielenkiintoinen kirjoitus, ilmankos olen pitänyt ilmaisutyylistäsi!
Henna / One of Beauty's Daughters
Onhan näitä samantyylisiä ihmisiä siis muitakin 😀
Murmis
Hep, yksi huono ystävä täälläkin. Mulla on paljon kavereita ja ystäviäkin, mutta olen onnettoman huono ottamaan yhteyttä heihin päin. Mun yhdistelmä taitaa olla sosiaalinen, mutta laiska 😀 En tiedä mitään parempaa, kuin lueskella kaikessa rauhassa sohvannurkassa.
Henna / One of Beauty's Daughters
Laiskuutta löytyy kyllä täältäkin 😀
Morgaise
ÖÖö… taas yksi huono ystävä ilmoittautuu. Minä en edes yleisesti ottaen pidä ihmisistä, siis lajina. Jo vuosia mun ihmispiiri on ollut mies ja typykkä, muita tavataan vain facebookissa. Kukaan tuttu ei vain ole mun kanssani kiinnostunut samoista asioista. Mukavampi olla yksistään. Blogiporukkaa voisi olla mukava tavata, mutta heepetin halloweenmiittikin täyttyi ennen kuin edes avasin konetta. Pah.
Henna / One of Beauty's Daughters
Yleensä kun jostain lukee jonkun tekstin, mikä pelastaa edes pienen uskon ihmiskuntaan, niin heti tapahtuu jotain minkä takia ei jaksaisi edes nähdä ketään. Ja joo, osa meistä bloggaajista on aina online (minä mukaanlukien), joten kaikki menee nopeasti.
Myy
Kuulostaa tutulta! Paitsi mä olen myös se tyyppi, joka saattaa sanoa, ettei jaksa tavata, vaikka toinen pyytäisi.. :/ Jos en tekisi aspal-duunia, olisin varmaan vähän sosiaalisempi.
Henna / One of Beauty's Daughters
Aspal-duuni kyllä vetää mehut kenestä tahansa. Mä yleensä jaksan tavata, eri asia on voinko lähteä minnekään. Vaikka nyt onneksi lapsi on 10v, niin ei sitä kuitenkaan voi pitkiksi ajoiksi jättää yksin ja jonkun se on läksyt tarkistettava tai tehtävä ruoka.
Heidi B
Kyllä mä itseäni tuosta tunnistan, aika paljonkin… Mä olen tässä parina viime vuonna ihan tarkoituksellisesti haastanut itseäni näkemään enemmän ihmisiä ja ehdottamaan tapaamisia juuri niiden ihmisten kanssa joiden seurasta nautin ja joiden kanssa on aina mukava olla ja rupatella. Ei nyt ehkä joka viikko, mutta ehkä edes kerran kuussa 😉 Pidä omasta rauhasta ja olemisesta, isot seurueet ei ole mun juttu ollenkaan ja sellainen supertiivis yhteydenpito jäi jonnekin yläasteelle..
Henna / One of Beauty's Daughters
Mä en ole edes jaksanut haasta. Ehkä kun siirryn pois tästäkin vähästä asiakaspalvelusta ja elämä kotona rauhoittuu (as if!) niin sitten ehkä voisin harkita kanssa tuota.
Heidi B
No joo.. En kommentoi sitä ollenkaan kuinka hyvin olen tässä itselleni asettamassa haasteessa sitten onnistunut 😉
Henna / One of Beauty's Daughters
Voin jotenkin arvata tästä kommentista, että miten on käynyt 😀
Julia
Mä olen aina ollut passiivinen ystävä, lähinnä siksi, että ajattelen automaattisesti, että ihmisillä on tärkeämpääkin menoa kuin tavata mua ja en sitten kehtaa vaivata kurjalla seurallani. 😀 Tungen sellaisiin porukkatapaamisiin, vaikka isot ryhmät ei munkaan juttu ole, niin saan vähän täytettä kalenteriin. Mun pitäis tsempata tässä, mutta kynnys on aika korkea. En kaipaa töiden jälkeen joka päivä menoa ja meininkiä, mutta viikonloppuisin voisin olla vähän sosiaalisempi.
Henna / One of Beauty's Daughters
Ihan samalta kuulostaa 😀