makeup

The Power of Makeup

Moni on varmaan nähnyt Nikkietutorialsin videon aiheesta, mutta jos ette, niin tässä on linkki – todellakin suosittelen katsomaan. Tuo video toi koko The Power of Makeupin muiden tietoisuuteen eli en todellakaan ole tätä keksinyt omasta päästäni.

Aiheesta on monia keskusteluja, ollut varmaan niin kauan kuin meikkiä on ollut saatavilla. Milloin on muka liikaa meikkiä, ei tarpeeksi meikkiä tai väärin meikattu. Milloin muka hakee huomiota tai haluaa peittää itseään. Ikinä et siis voi voittaa.

Itse olen meikannut ala-asteen viimeisiltä luokilta lähtien ja täytyy myöntää – en edes tiedä miksi aloitin meikkaamisen. Ehkä siksi, että muutkin tekivät, mutta en osaa sanoa oliko kenellä kavereistani meikkiä ennen minua. Kärsin teini-iässä pahasta aknesta, jonka takia peitevoiteesta tuli ystäväni. Tuskin kukaan haluaa kiinnittää enempää huomiota aknenäppyihin, itse ainakin halusin ne piiloon. Pärjäsin pitkään sillä ja ripsarilla sekä puuterilla. Kuitenkin musiikkimaun muuttuessa meikistä tuli ilmaisukeino. Joku ystäväni varmaan muistaa yläasteen lopulla tai vielä lukion alussa rajauksen, jonka perästä roikkui hämähäkki. KYLLÄ, maalasin rajausvärillä hämähäkin roikkumaan silmäkulmasta. Pitäisiköhän tehdä tuosta meikistä teillekin nähtäväksi uudistettu versio?

En ole juurikaan meikannut muita ihmisiä varten, varsinkaan saadakseni miespuolisten huomiota – olen meikannut joko sen takia, että haluan peittää jonkun MINUA ärsyttävän osan itsessäni, saadakseni itseni tuntemaan paremmalta tai kokeillakseni erilaisia juttuja. Varsinkin viimeinen on ollut tämän blogin aikana pinnalla – juu en todellakaan päivittäin kokeile mitään hullua tai uutta, mutta välillä istun alas ja vain annan mennä – ilman mitään ennakkoon mietittyä juttua. Luultavasti kokeilu epäonnistuu eikä ikinä päädy blogiin, mutta joskus tulee jotain mielenkiintoista saatua aikaankin. Silloin ehkä näettekin lopputuloksen. Yleensä olen melko tylsä meikkaaja, meikkini kulkevat varsinkin työpäivinä samaa kaavaa ja käytän neutraaleja sävyjä. En ole asiakkaiden kanssa tekemisissä, joten toisaalta meikilläni ei olisi suurta merkitystä, mutta itselläni on mukavampaa, kun tiedän, että finnit ovat piilossa tai näytän enemmän elävältä.

Olen kyllä välillä tehnyt meikin niin, että tiedän sen saavan pitkiä katseita ja se on minusta kivaa. Moni voi miettiä, että WTF?! Jos ei muuten olisi kivaa, niin en tekisi sitä.

Ja siis todellakin meikki on ainoa millä näytän elävältä. Kun on näin vaalea, niin kaikki on vaaleaa – ripset sekä kulmakarvat. Pisamat ovat ihania – toisilla ihmisillä – joten nekin ärsyttävät varsinkin silmäluomella, sillä silmämeikki näyttää läikykkäältä.

Ja jos haluatte tietää niin kyllä, olen paljonkin ilman meikkiä – kun hengaan kotona viikonloppuisin ei vain jaksa kiinnostaa laittaa pakkelia naamaan tai jos lähden käymään lähikaupassa. Viimeksi kävin kaupassa ilman meikkiä tänään (siis perjantaina). Tein muuten tämän vielä pahimpaan aikaan, sillä minulla ei ole ollut näin pahaa finnikertymää pieneen ikuisuuteen.

Pointti? Ei hajua! Meikatkaa tai älkää meikatko, ihan miten haluatte. Minä jatkan näin niin kauan kuin kiinnostaa – jos ei kiinnosta, en meikkaa. Teen tämän itseni takia, en muiden.

Toivottavasti muutkin bloggaajat tai te lukijat innostuisitte ja laittaisitte näytille joko blogiinne tai Instaan kuvan itsestänne Two-Facena (joksi poikaystäväni minua kutsui). Jos laitatte Instaan tämän postauksen innoittamana ja haluatte minun näkevän muutoksenne, niin tägätkää minut @beautysdaughter sekä muistakaa käyttää #ThePowerOfMakeup – tai vaihtoehtoisesti voitte linkata blogipostauksenne kommenttikenttään. Olisi kiva nähdä suomalaistenkin ryhtyvän tähän.

Maybe she’s born with it, maybe it’s Maybelline – yleensä jälkimmäistä täällä blogissa.

23 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.