Pitkä viikonloppu syöden, leväten ja treenaten

Vähän venähti tämä blogitauko – ei siis alunperin pitänyt olla mitään taukoa, mutta päätin ottaa sitten pääsiäislomasta ihan kaiken irti. Tänään olisi sitten paluu arkisen aherruksen pariin. Ainakin yhden palaverin muistan tälle päivälle, senkin vain koska itse varasin.

Continue reading “Pitkä viikonloppu syöden, leväten ja treenaten”

Tallinnan ravintolat – Von Krahli Aed

Tällä kertaa viimeinen postaus Tallinnan ravintoloista, sillä näillä näkymin ei tule tehtyä reissua sinnepäin ainakaan lähiaikoina. Jätin teille tämän reissun parhaimman viimeiseksi, nimittäin Von Krahli Aed (Ratakaesvu 10) oli myös minun kahden viikon työreissun viimeisen illan ravintola. Ja aivan upea päätös olikin!

Meitä oli enää kaksi työkaveria jäljellä viimeisenä iltana ja onneksi pääsimme Von Krahli Aediin syyslomaruuhkasta huolimatta. Emme olleet varanneet minnekään pöytää, koska aina jostain jotain löytyisi.

Meidät ohjattiin alakertaan istumaan. Von Krahli Aedin idea on terveellinen virolainen ruoka, mutta tämä ei ole kasvisravintola, kuten sisarensa Vegan Restoran V. Itse vedin valitsin – yllätys, yllätys – kalaa, tällä kertaa taimenta.

von_krahli_aed

Jälkiruoka sai viereisessä pöydässä olevat amerikkalaiset nauramaan – sekä tilaamaan sen myös. Nimittäin Magic Mushrooms oli nimenä sellainen, että oli pakko ottaa. Gin-sorbettia sekä kikherneistä tehtyjä marenkeja – tietysti sienen muotoisina. Oli muuten hyvää!

von_krahli_aed_magic_mushrooms

Kyllä oli kauniita annoksia! Ja ihana ilmapiiri. Sekä hyvää viiniä. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Mini 12v

Tänään rakas tyttäreni täyttää 12 vuotta. Eilen kylässä kävivät minun vanhempani sekä siskoni poikaystävänsä kanssa. Valitettavasti isoäitini eivät jaksa matkustaa paria tuntia tänne enää – ja Minin isän äidille oli noussut yöllä 39 asteen kuume. Niinpä vietimme synttärit pienessä piirissä. Neidille tämä oli tarpeeksi, sillä hän rasittui jo näistäkin sen verran, että sai muutamia pieniä kohtauksia heti vieraiden lähdettyä.

mini-synttarit

12 vuoteen on mahtunut todella paljon – kivaa ja vähemmän kivaa. Viimeinen vuosi on ollut meille molemmille ehkä elämämme rankimpia, mutta toivottavasti seuraava vuosi tästä eteenpäin on paljon valoisampi. Viimeisen vuoden aikana on myös tapahtunut kasvua – henkistä ja fyysistä Minissä, ehkä molempia hieman myös minussakin. On hienoa seurata, että koko elämänsä kampurajalan ja tuberoosiskleroosin tuomien vaikeuksien kanssa kamppaileva lapsi on nyt selvästi kehittynyt ja minun pikku tyttöni on kasvanut esiteiniksi.

Tietysti tuleva teini-ikä hieman jännittää – meitä kaikkia, koska monelle epileptikoille voi teini-iässä lääkkeiden teho huonontua tai kohtaustilanne pahentua muuten. Ja varsinkin hormonimuutosten myötä lääkkeiden sivuvaikutukset voivat pahentua. Viimeinen vuosi ennen teini-ikää käynnistyi nyt sitten tänään.

Viikon päästä on 2kk aivoleikkauksen kontrolli, joten silloin tiedämme taas ehkä enemmän, että missä mennään ja miten leikkaus oikeasti vaikutti aivotoimintaan.

juhlamekko-cubus

juhlamekko-cubus

Kun kirjoitan tätä lauantai-iltana, niin Mini pelaa uutta Lego Avengers -peliä poikaystäväni kanssa – jolta saikin pelin lahjaksi. Minä hipsin tähän koneelle kirjoittamaan blogipostauksia – samassa huoneessa olen kylläkin kuin muut.

Minun lahjani Minille on viedä hänet ensi viikonloppuna – kunhan kaikki pysyvät terveinä – Flamingoon uimaan sekä hotelliin yöksi. Kohtausten takia Mini ei ole voinut käydä uimassa puoleentoista vuoteen, ja hän on kovasti kaivannut uimista. Niinpä nyt aivoleikkauksen jälkeisen liikuntakiellon loppumisen jälkeen en keksi parempaa ajankohtaa käydä vähän lillumassa vedessä, syödä hyvin ja hengata hotellihuoneessa.

fodmap-friendly_cheesecake_chocolate_orange

Ja ehkä ensi kesänä voimme viedä neidin rantalomallekin.

Mutta siis, tämän postauksen tarkoituksena oli kertoa, että minulla on jo 12-vuotias tytär, mutta kuten aina, postaukseni rönsyilevät.

Oikein ihanaa pakkasen kirpeää sunnuntaita kaikille!