• Viikonloppu Flamingossa – ja maanantai lääkärissä

    Minin isoin syntymäpäivälahja minulta oli viikonloppu Flamingossa – ensin vesipuistossa uiden, sitten shoppailen, syöden ja lopulta hotellissa nukkuen. Vesipuiston jälkeen Mini oli ehkä eniten innoissaan hotellin aamupalasta. Että buffet-aamiainen voi tehdä lapsen onnelliseksi. En ole itse koskaan ollut Flamingo Spassa ja ihan kiva paikkahan se oli. Itse kun en ole koskaan ollut mikään vesipeto, niin jotenkin kolmen tunnin lilluminen altaissa sai minut voimaan pahoin ja erittäin kuivuneeksi. Rusinana sitten vedettiin yhteensä pari litraa juomaa (vettä ja kokista) ravintolassa kitaamme, jotta saatiin nesteytys kuntoon. Ostin lapselle oman matkakokoisen Tangle Teezerin, sillä joku on erittäin huono harjaamaan hiuksiaan. Tykkää tuosta, kun ei revi takkuja. Niinpä hänellä on nyt pinkki leopardiprintillä. Itselleni ostin…

  • Mini 12v

    Tänään rakas tyttäreni täyttää 12 vuotta. Eilen kylässä kävivät minun vanhempani sekä siskoni poikaystävänsä kanssa. Valitettavasti isoäitini eivät jaksa matkustaa paria tuntia tänne enää – ja Minin isän äidille oli noussut yöllä 39 asteen kuume. Niinpä vietimme synttärit pienessä piirissä. Neidille tämä oli tarpeeksi, sillä hän rasittui jo näistäkin sen verran, että sai muutamia pieniä kohtauksia heti vieraiden lähdettyä. 12 vuoteen on mahtunut todella paljon – kivaa ja vähemmän kivaa. Viimeinen vuosi on ollut meille molemmille ehkä elämämme rankimpia, mutta toivottavasti seuraava vuosi tästä eteenpäin on paljon valoisampi. Viimeisen vuoden aikana on myös tapahtunut kasvua – henkistä ja fyysistä Minissä, ehkä molempia hieman myös minussakin. On hienoa seurata, että koko…

  • Mini 12v

    Tänään rakas tyttäreni täyttää 12 vuotta. Eilen kylässä kävivät minun vanhempani sekä siskoni poikaystävänsä kanssa. Valitettavasti isoäitini eivät jaksa matkustaa paria tuntia tänne enää – ja Minin isän äidille oli noussut yöllä 39 asteen kuume. Niinpä vietimme synttärit pienessä piirissä. Neidille tämä oli tarpeeksi, sillä hän rasittui jo näistäkin sen verran, että sai muutamia pieniä kohtauksia heti vieraiden lähdettyä. 12 vuoteen on mahtunut todella paljon – kivaa ja vähemmän kivaa. Viimeinen vuosi on ollut meille molemmille ehkä elämämme rankimpia, mutta toivottavasti seuraava vuosi tästä eteenpäin on paljon valoisampi. Viimeisen vuoden aikana on myös tapahtunut kasvua – henkistä ja fyysistä Minissä, ehkä molempia hieman myös minussakin. On hienoa seurata, että koko…

  • Lasten kasvatusmetodiärsytykset

    Minua – näin äitinä sekä ihmisenä – on välillä ihmettänyt kaikenmaailman erilaiset kasvatusmetodit. Vanhat sekä uudet. Ja moni näistä on ihan sellaisia, ettei niitä edes mietitä, vaan opetetaan vaan eteenpäin – koska aina on näin opetettu. 1. Anteeksipyyntö. Lasta opetetaan pyytämään anteeksi, MUTTA lapselle ei kuitenkaan opeteta, että se anteeksipyyntö ei automaattisesti korjaa kaikkea tai että lapsen pitäisi oikeasti miettiä ja/tai katua tekoaan – tämä siis tietysti riippuu teosta ihan itsestäänkin. Minua on aina kismittänyt ihmisten tapa vain sanoa “sori” tai “anteeksi” ilman, että sitä oikeasti tarkoitetaan. Se on vain reaktio tapahtuneeseen, ei mitään muuta. 2. Lapsi pakotetaan halaamaan tms. Ihan oikeasti, ketään ei pitäisi ikinä pakottaa antamaan pusuja tai…

  • Ihmeparantuminen ja muut kuulumiset

    Kuten jo sunnuntain postauksessa sanoin – ja Instasta moni onkin jo nähnyt – niin me olemme kotiutuneet sairaalasta. Tänään oli vasta päivä, jolloin meille luvattiin kotiinpaluu, jos kaikki menisi hyvin. Lapsi kuitenkin päätti parantua erittäin nopeasti ja niinpä meidät lähetettiin kotiin jo lauantaina. En tiedä kuinka paljon tähän vaikutti se, että lapsi suuttui joka kerta, kun hoitaja tai lääkäri näytti naamaansa. Eiliseen saakka meidät pidettiin kuitenkin varalla, että olisimme voineet palata, jos olisi ollut tarvetta. Viime tiistainen leikkaus meni hyvin ja odotetusti. Mini kuitenkin pidettiin nukutuksessa ja hengityskoneessa iltaseitsemään asti, koska magneettikuvaukseen oli ruuhkaa, eikä hän päässyt sinne heti leikkauksen jälkeen. Minä ja P käytiin katsomassa neitiä seiskan jälkeen illalla,…

  • Käynti kasvitieteellisessä

    Kävimme Minin kanssa viime viikon sunnuntaina Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Hän ei ole siellä aiemmin käynytkään, minä olen työkavereiden kanssa. Onneksi myrsky väistyi aurinkoisemman kelin tieltä, joten ei tarvinnut rämpiä lätäköissä ja ulkopuutarhaakin pystyttiin ihastelemaan. Kasvitieteellisen jälkeen kävimme syömässä Mayassa ja jätskillä Ciao! Cafféssa. Oikein mukavasti vietetty sunnuntai! Me olemme jo kotiutuneet sairaalasta, etuajassa. Lisää kuulumisia alkuviikosta! Toivotan teille kaikille oikein ihanaa sunnuntaita!

  • Kuvia Tukholmasta

    Kävimme Tukholmassa koko pienen perheemme voimin heinäkuun loppupuolella. Hieman ärsytti lähteä, kun tiedettiin, ettei lapsi ole täysin kunnossa, mutta hyvin hän jaksoi matkan. Matka oli tilattu, ennen kuin heinäkuun alun sairaalaepisodi tapahtui, joten emme edes kertoneet hänelle matkasta ennen kuin pari päivää ennen – vasta kun olimme varmoja lähdöstä. Menimme siis Serenadella yli, olimme yhden yön Tukholmassa ja sitten Symphonylla takaisin. Mennessä meillä oli A-hytti ja takaisin tullessa Promenade. Nyt olisin ottanut A-hytin myös takaisinpäin, mutta ihan hyvin tuossakin hytissä yö meni – ilman telkkaria. Mutta sitten niitä laiva- ja Tukholmakuvia. Osa on otettu kännykällä, joten laatu vaihtelee kuvien välillä. Onneksi oli hyvät ilmat! Muuten olisi ollut tylsä reissu. Ja…

  • Toiset menee kouluun…

    …toiset ei. Eli tänään on lapsen leikkauspäivä. Kun tämä postaus tulee ulos, pitäisi lapsen mennä sisään leikkaussalin ovista ja minä jään toiselle puolelle. Vaikka itse leikkaus ei minua pelota – lasta sitäkin enemmän – niin jännitän kaikkea sitä, mitä leikkauksen jälkeen tapahtuu. Toipumisaikaa, koulun alkua ja loppuelämää. Tämän leikkauksen pitäisi lopettaa kohtaukset kokonaan (näin sanottiin), parantaa keskittymistä (kun aivojen kokoaikainen epileptinen toiminta loppuu) ja parantaa muutenkin Minin elämänlaatua. Mutta mikä ihan oikeasti on johtunut kohtauksista ja epileptisestä aivotoiminnasta sekä lääkkeistä? Kuinka paljon johtuu jostain aivan muusta? Mitä, jos lapsi ei siltikään pysty keskittymään tai hallitsemaan tunteitaan? Tänään alkaisi siis Espoossa koulut. Lapsi on ainakin ensimmäisen kuukauden pois. Verrattuna siihen, ettei…

  • Paavo Pesusientä tytöille

    Koska meneillään oli alennusmyynnit, niin päätin eilen käydä töiden jälkeen katsastamassa vielä viimeisen kerran alerekeistä lastenvaatevalikoiman. Lapset kasvaa niin nopeasti, että helpompi ostaa alennuksesta vaatteita, kun puolen vuoden päästä ne on pienet. Meidän neiti käyttää tällä hetkellä 146/152-kokoisia vaatteita ja on aika hoikka eli hänelle on helppo ostaa ilman kokeiluja vaatteita, joissa on vähänkin elastaania joukossa tai kuminauhavyötärö – farkut onkin sitten toinen juttu. Niinpä päädyin matkallani myös Forumin Gulliveriin. Myyjä kertoi heti, että kaikki on puoleen hintaan, joten uskalsin alkaa selata rekkejä. Normaalisti vaatteet ovat aika normaalihintaisia – yleensä siis ostelen lapsen vaatteita Stockmannin halvemmilta merkeiltä, joten about samoissa hinnoissa, ehkä vähän kalliimpia. Ja mitä silmäni näkivätkään – Paavo Pesusieni…