Viikonloppu Flamingossa – ja maanantai lääkärissä

Minin isoin syntymäpäivälahja minulta oli viikonloppu Flamingossa – ensin vesipuistossa uiden, sitten shoppailen, syöden ja lopulta hotellissa nukkuen. Vesipuiston jälkeen Mini oli ehkä eniten innoissaan hotellin aamupalasta. Että buffet-aamiainen voi tehdä lapsen onnelliseksi.

En ole itse koskaan ollut Flamingo Spassa ja ihan kiva paikkahan se oli. Itse kun en ole koskaan ollut mikään vesipeto, niin jotenkin kolmen tunnin lilluminen altaissa sai minut voimaan pahoin ja erittäin kuivuneeksi. Rusinana sitten vedettiin yhteensä pari litraa juomaa (vettä ja kokista) ravintolassa kitaamme, jotta saatiin nesteytys kuntoon.

Ostin lapselle oman matkakokoisen Tangle Teezerin, sillä joku on erittäin huono harjaamaan hiuksiaan. Tykkää tuosta, kun ei revi takkuja. Niinpä hänellä on nyt pinkki leopardiprintillä. Itselleni ostin Kicksistä Brow Galin kulmasakset sekä Cittarista parit Gunryn joulutuoksuiset (omena-kaneli ja polkagris) nestesaippuat käsien pesuun – jälkimmäisestä kiitos Nonnulan Jonnalle, joka näistä laittoi kuvan Instaan ja pakko oli hakea.

Sunnuntaina lähdimme kotiin Helsingin keskustan Sokoksen kautta, mutta eipä meille tarttunut mukaan muuta kuin Marks & Spencerin puolelta vähän namia miehelle ja lapselle.

Eilen olikin sitten aivoleikkauksen 2kk tarkistuskäynti sekä neuropsykologin palautekäynti. Ensinnäkin Mina olisi muka venähtänyt kolmessa viikossa 1,5 senttiä, vähän epäilen näiden mittaustekniikoita välillä. Eli siis 148,5cm pitkä tyttö meillä. Mutta siis, neuropsykologin palautekeskustelu oli lyhyt, sillä muutama testi tehtiin vasta käynnin alussa. Alustavasti pystyi kertomaan sen, että näönvarainen päättelykyky sekä sanavarasto olivat nousseet erittäin heikosta tasosta ikätasolle. Muut eivät olleet pahemmin muuttuneet, mutta keskittymisessä huomasi jo selvästi eroa. Ja tämän syy selvisi sitten neurologilla: lyhyen EEG:n aikana Minin aivoissa ei huomattu yhtään epileptistä toimintaa. Leikkausta ennen epileptistä aivotoimintaa oli aivoissa koko ajan, jonka takia Mini ei pystynyt keskittymään tai hillitsemään raivonpuuskiaan (tämä johtui osittain myös yhdestä lääkkeestä).

Kuten olen itsekin huomannut, niin meillä on leikkauksen jälkeen ollut rauhallisempi, iloisempi ja painetta paremmin kestävä tyttö kotona.

Eli siis ihana viikonloppu sekä maanantai takana. Nyt jaksaa taas lähteä töihin loppuviikoksi.

Mini 12v

Tänään rakas tyttäreni täyttää 12 vuotta. Eilen kylässä kävivät minun vanhempani sekä siskoni poikaystävänsä kanssa. Valitettavasti isoäitini eivät jaksa matkustaa paria tuntia tänne enää – ja Minin isän äidille oli noussut yöllä 39 asteen kuume. Niinpä vietimme synttärit pienessä piirissä. Neidille tämä oli tarpeeksi, sillä hän rasittui jo näistäkin sen verran, että sai muutamia pieniä kohtauksia heti vieraiden lähdettyä.

mini-synttarit

12 vuoteen on mahtunut todella paljon – kivaa ja vähemmän kivaa. Viimeinen vuosi on ollut meille molemmille ehkä elämämme rankimpia, mutta toivottavasti seuraava vuosi tästä eteenpäin on paljon valoisampi. Viimeisen vuoden aikana on myös tapahtunut kasvua – henkistä ja fyysistä Minissä, ehkä molempia hieman myös minussakin. On hienoa seurata, että koko elämänsä kampurajalan ja tuberoosiskleroosin tuomien vaikeuksien kanssa kamppaileva lapsi on nyt selvästi kehittynyt ja minun pikku tyttöni on kasvanut esiteiniksi.

Tietysti tuleva teini-ikä hieman jännittää – meitä kaikkia, koska monelle epileptikoille voi teini-iässä lääkkeiden teho huonontua tai kohtaustilanne pahentua muuten. Ja varsinkin hormonimuutosten myötä lääkkeiden sivuvaikutukset voivat pahentua. Viimeinen vuosi ennen teini-ikää käynnistyi nyt sitten tänään.

Viikon päästä on 2kk aivoleikkauksen kontrolli, joten silloin tiedämme taas ehkä enemmän, että missä mennään ja miten leikkaus oikeasti vaikutti aivotoimintaan.

juhlamekko-cubus

juhlamekko-cubus

Kun kirjoitan tätä lauantai-iltana, niin Mini pelaa uutta Lego Avengers -peliä poikaystäväni kanssa – jolta saikin pelin lahjaksi. Minä hipsin tähän koneelle kirjoittamaan blogipostauksia – samassa huoneessa olen kylläkin kuin muut.

Minun lahjani Minille on viedä hänet ensi viikonloppuna – kunhan kaikki pysyvät terveinä – Flamingoon uimaan sekä hotelliin yöksi. Kohtausten takia Mini ei ole voinut käydä uimassa puoleentoista vuoteen, ja hän on kovasti kaivannut uimista. Niinpä nyt aivoleikkauksen jälkeisen liikuntakiellon loppumisen jälkeen en keksi parempaa ajankohtaa käydä vähän lillumassa vedessä, syödä hyvin ja hengata hotellihuoneessa.

fodmap-friendly_cheesecake_chocolate_orange

Ja ehkä ensi kesänä voimme viedä neidin rantalomallekin.

Mutta siis, tämän postauksen tarkoituksena oli kertoa, että minulla on jo 12-vuotias tytär, mutta kuten aina, postaukseni rönsyilevät.

Oikein ihanaa pakkasen kirpeää sunnuntaita kaikille!

Lasten kasvatusmetodiärsytykset

Minua – näin äitinä sekä ihmisenä – on välillä ihmettänyt kaikenmaailman erilaiset kasvatusmetodit. Vanhat sekä uudet. Ja moni näistä on ihan sellaisia, ettei niitä edes mietitä, vaan opetetaan vaan eteenpäin – koska aina on näin opetettu.

1. Anteeksipyyntö. Lasta opetetaan pyytämään anteeksi, MUTTA lapselle ei kuitenkaan opeteta, että se anteeksipyyntö ei automaattisesti korjaa kaikkea tai että lapsen pitäisi oikeasti miettiä ja/tai katua tekoaan – tämä siis tietysti riippuu teosta ihan itsestäänkin. Minua on aina kismittänyt ihmisten tapa vain sanoa “sori” tai “anteeksi” ilman, että sitä oikeasti tarkoitetaan. Se on vain reaktio tapahtuneeseen, ei mitään muuta.

2. Lapsi pakotetaan halaamaan tms. Ihan oikeasti, ketään ei pitäisi ikinä pakottaa antamaan pusuja tai halaamaan edes vanhempiaan. Lapsen vartalo on lapsen oma ja lapsi saa itse päättää haluaako halata aikuista tai antaa pusun.

3. Sokea luottamus ja kunnioitus. Yksi mitä en valitettavasti tässä maailmassa ymmärrä, on se, että lapsien pitäisi luottaa ja kunnioittaa kaikkia vanhempia ihmisiä. Itse en missään nimessä ole opettanut lapselle, että kaikkiin aikuisiin pitää luottaa. Ystävällinen pitää olla, mutta valitettavasti jonkinlainen itsesuojeluvaistokin pitää opettaa aika pienestä pitäen – varsinkin näin pk-seudulla asuvana ja alueiden FB-ryhmiä lukiessa. Meidänkin alueella on välillä liikkunut joku vähän häiriintynyt tyyppi, joka ahdistelee sekä vanhempia että nuorempia ihmisiä. Ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kunnioitus ansaitaan, se ei tule annettuna.

Tässä nyt nämä ehkä kolme suurinta ketutuksen aihetta kasvatuksen saralla tällä hetkellä. Saa olla eri mieltä tai kertoa omia ärsytyksiä – ihan mistä vaan – tuohon kommentointikenttään.