• Alkuvuoden 2018 musiikkisuosikit

    Mun on pitänyt koko kevään ajan kirjoitella aina uusista albumeista tai singleistä, mitkä ilmestyy, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Niinpä päätin koota koko tämän vuoden ensimmäisen kuuden kuukauden musiikkisuosikit yhteen. Ja niitähän on!

  • Now playing x 4 – alkusyksy 2017 edition

    Alkusyksy toi mukanaan taas vähän synkempää musiikkia soittolistoille. Toisaalta, kuuntelenhan mä nyt sitä aina välillä muutenkin. Kesä on kyllä aika pitkälle menty mun treenilistan biittien mukaan, joka on aika kaukana seuraavasta neljästä biisistä.

  • Kolme tämän hetken soitetuinta

    Minä kuuntelen musiikkia aina työmatkoilla tai muuten, kun olen yksin liikenteessä. Joskus myös kotonakin. Ja tähän käytän yleensä aina Spotifyta. Ei sieltä ihan kaikkea löydy, mutta melkein kaikki tarvittava. Tällä hetkellä kuuntelussa – repeatilla useimmiten – ovat nämä kolme biisiä, joista mikään ei ole uusi. Jostain syystä mun lempibändit sylkevät uuden musan ulos about samassa tahdissa niin pari vuotta on aina väliä kun kuuntelen vähän vanhempia tuotantoja. Esim. Paradise Lost, My Dying Bride ja Moonspell kaikki julkaisivat viimeisen levynsä vuonna 2015 – onneksi Katatonialta tuli sentään uutta materiaalia ihan viime vuonna.

  • Koska mä halusin

    Aina välillä kun listaa omia joululahjatoiveita, niin osa niistä ei koskaan toteudu ja osan jopa unohtaa. Mutta nyt viime viikonloppuna Stockmannin ale toteutti yli vuoden vanhan haaveen. Tuosta linkatusta postauksesta suurin osa on päätynyt meille – itse ostettuna tai lahjana, näin jälkikäteen katsottuna.

  • Kevyemmät pikkujoulut sekä hieman Raskasta Joulua

    Perjantaina oli miehen työpaikan pikkujoulut. Minun piti ensin olla työmatkalla Tallinnassa perjantaihin asti, mutta minua tarvittiin Suomessa jo torstaina, joten ei sentään tarvinnut kiirehtiä laivalta kodin kautta bileisiin. Niinpä tulin sinne suoraan töistä – kunhan olin käynyt ostamassa lapsen opettajalle joululahjan, olin täysin unohtanut senkin. Tuntuu, että viime viikot olen ollut jotenkin todella väsynyt ja sekaisin. Ehkä johtuu tästä pimeydestä tai ehkä vain töissä alkaa olla sen verran kiire, että menen kuin sumussa. Eikä kiire ole helpottmassa vielä vähään aikaan. Tämän takia oli pakko pe aamusta käydä hakemassa Starbucksista soijalatte, koska työpaikan kahviautomaatin kahvi on pahaa. Mutta siis pikkujouluissa oli murhamysteeriteema – meidän tiimi ei kyllä arvannut tekijää, mutta joku…

  • IfwhiteAmericatoldthetruthforoneday…

    …itsworldwouldfallapart. Ja kyllä, tuon pitää olla yhteenkirjoitettuna. Ja se ei kaikki mahtunut kauniisti otsikkoon, sillä haku-boxi tuli tielle. Kyseessä on Manic Street Preachersin laulu ja todellakin, jos valkoinen Amerikka kertoisi totuuden edes yhden päivän ajan, sen maailma murenisi. Kyseiseltä bändiltä voi kuunella myös seuraavia lauluja, jos eilinen Yhdysvaltojen presidentinvaalin tulos ketuttaa vielä tänään – tai ensi vuonna, tai vielä neljä vuotta eteenpäin. Ja ei, kaikki laulut eivät kerro a) Yhdysvalloista, b) politiikasta (vaikka Manicsien musa on vahvasti poliittisesti sävytettyä) tai c) yhtään mistään eiliseen liittyvästä, mutta jostain syystä nämä laulujen nimet vain tuntuvat oikeilta. The Year of Purification Freedom of Speech Won’t Feed My Children If You Tolerate This Your…

  • Elämäni musiikki

    Lapseni kasvoin kuunnellen lähinnä isän musiikkia – AC/DC, Black Sabbath, Led Zeppelin jne. Osa näistä on jäänyt omillekin soittolistoille ja lopultakin tuli nähtyä Black Sabbath livenäkin – isä ei kylläkään ollut mukana. Olen isän kanssa ollut esim. Blackmore’s Nightin, Dion sekä Dream Theaterin keikoilla. Isä on tainnut vaikuttaa minun ja siskoni musiikkimakuun aika ratkaisevasti – äidin Jari Sillanpäät ja Souvarit ovat jääneet äidin omaksi musiikiksi. Mulla on oikeasti ollut aika olemattomat fanituskaudet. Kaikki alkoi Take Thatistä – paljon parempi kuin NKOTB. Nih! Tätä kesti siihen, kunnes Robbie (lemppari!) lähti. Tämän jälkeen musamaku oli hetken hakoteillä, jonka jälkeen seuraava fanituksen kohde löytyi vuonna 1998 – Manic Street Preachers. Vaikka mun musamaku muuten…

  • Viikko 26 kuvina

    Viime viikolla tapahtui muutamia kivoja juttuja, joten päätin jakaa osan niistä teidänki kanssa. Keskiviikkona oli ihan normipäivä, joten siitä ei ole yhtään kuvaa, muina päivinä olikin sitten jotain extraa. Osa kuvista löytyy Instagram-tililtäni (@beautysdaughter), joten kannattaa seurata, jos halua nähdä mitä muutakin elämässäni tapahtuu kuin mitä tänne blogiin yleensä päätyy. Miten teidän viime viikko meni?

  • Euroviisuhuumaa

    Taas se aika vuodesta, kun siskoni ja hänen poikaystävänsä pakkautuvat meille. Syömme hyvää ruokaa, juomme hyvää juomaa ja katsomme Euroviisuja. Tämän lisäksi väänsin meille listat, joihin voimme kirjoittaa omia mielipiteitämme laulusta – suurin osa on varmaan BORING, sillä tänä vuonna oli taas balladeja enemmän kuin tarpeeksi. Ja minä kannustan Unkaria. En silti aio äänestää, maailmani ei kaadu Euroviisujen “väärään” voittajaan. Siskoni saa kyllä ekana käydä läpi mun kosmejemmat, loput vien töihin. Ja saan kolme tomaatintaimenta, joten ehkä nekin pitäisi istuttaa. Aiotteko katsoa viisut? Mikä on teidän suosikki?

  • Metal Monday – Spotifyn alkuvuoden uudet

    En ole pitkään aikaan pitänyt Metal Mondayta, mielessä on ollut montakin kertaa. Vaikka tiedän, ettei suurin osa tätä blogia lukevista varmaankaan kuuntele metallia, niin metallimusiikki on silti niitä asioita, jotka ovat tärkeitä elämässäni. Kuuntelen musiikkia melkein päivittäin – työmatkat Spotify laulaa, viikonloppuisin meikatessa kuuntelen musaa ja näin blogia kirjoittaessa tykkään myös kuunnella musiikkia taustalla. Alkuvuodesta on tullut monia hyviä albumeita Spotifyihin – kaikki eivät niistä ole uusia. Yksi minkä perään olen kuuluttanut jo pidempään on ollut Kamelotin Ghost Opera ja LOPULTAKIN se ilmestyi yksi kaunis päivä Spotifyn valikoimaan. The Human Stainit ja Rule The Worldit on kuunneltu niin moneen kertaan etten pysy laskuissa perässä. Ehdottomasti yksi Kamelotin parhaimpia albumeita kokonaisuudessaan.…