Työmatkan kuulumisia

Täällä taas! En ole vieläkään ihan täysin kunnossa, mutta jaksan nyt istua sentään koneella nämä muutamat minuutit. Kuvituksena ei valitettavasti ole mitään matkalta – niitä voi katsella Instagramista (@henna.vee) – vaan muutamien viikkojen (parin kuukauden?) takaiset no makeup makeup -kuvat, jollainen on minun go-to-meikki vähänkin kipeänä/huonovointisena, jos on pakko laittaa naamalle meikki.

no_makeup_makeup

Työmatka alkoi viikko sitten sunnuntaina – ensin alla oli vielä muutamien tuntien työpäivä, jonka jälkeen sitten lento Varsovaan ja siitä jatkettiin määränpäähän taksilla melkein kaksi tuntia. Menomatkaa ei onneksi tarvinnut taittaa yksin, sillä meitä lähti matkalle yhteensä kolme.

Maanantaina töiden jälkeen lähdimme Piotrkowskalle kävelemään ja päädyimme lopulta syömään Lavashiin, joka ei ulkoa juuri näyttänyt innostavalta tai muutenkaan kaukaasialainen ruoka ei alkuun houkutellut, mutta ei todellakaan turhaan korkealle arvostettu rafla kaupungissa. Ruoka oli TAIVAALLISTA! Lisää kuvia todellakin Instassa, voitte käydä kuolaamassa. Granaattiomenaviini oli kokemus sekin.

no_makeup_makeup

Tiistaina työkaverit lähtivät takaisin ja minä lähdin Manufakturalle hakemaan Laura Mercierin meikkivoiteeni sekä “vähän” shoppailemaan. Todellakin tuli ostettua loppujen lopuksi paljon enemmän matkalta kuin piti – musta laukku ja uusi kukkaro jäivät vieläkin ostamatta, mutta kohta ne on pakko ostaa, sillä vanhat hajoavat. Ostoksista tulee ihan oma postauksensa, kunhan saan kaikki kuvattua.

Torstaina päätin lähteä kävelemään kolmanteen lähellä olevaan ostoskeskukseen, jonne matkaa oli vähän alle 2km. Takaisin tullessa alkoi sataa lunta ja kaupunki muuttui todella kauniiksi. Tiputin ostokset (pääasiassa Inglotin) hotellihuoneeseen ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Päädyin ketjuraflaan – ja siitä se sitten lähti, luultavasti sain ruokamyrkytyksen alikypsennetystä pihvistä (oli hieman punertava) ja perjantai olikin sitten ihan oma lukunsa.

Aamulla ehdin vetää kolme Imodiumia, ennen kuin oli pakko mennä töihin. Kuume nousi päivän mittaan ja olo kävi huonommaksi. Ainoa juomani mehu tuli ylös ja tämän jälkeen en sitten juonutkaan enää matkalla mitään. Taksimatkan Varsovaan nukahtelin vähän väliä; lentomatka oli yhtä tuskaa, koska tärisin kylmästä koko puolitoista tuntia, vaikka minulla oli toppatakki päällä; onneksi sentään taksi lentoasemalta kotiin meni ok, sillä taksikuski höpötti mukavia koko matkan. Kotona kuukahdin sohvalle ison vesilasillisen kanssa ja siihen jäin koko viikonlopuksi. Onneksi lauantaina jo pysyi ruokaakin vähän sisällä, joten sain sentään vähän energioita kohotettua ja jotain vatsaan ennen kipulääkkeitä kuumetta laskemaan. Maanantaina alkoi elämä voittaa, jaksoin jopa kävellä lähikauppaan ja takaisin hakemaan banaania smoothieen. Tätä kirjoittaessa on vielä auki palaanko töihin jo tänään – riippuu täysin miten loppuilta menee, kuume on onneksi hellittänyt, vain ajoittaista pientä lämpöilyä.

no_makeup_makeup

Että näin! Aina ei mene putkeen, mutta täytyy sanoa, että meidän sohva on MUKAVA. Jotenkin täällä alakerrassa on mukavampi nukkua kuin omassa sängyssä – eikä tarvitse pelätä toisten herättämistä sängyssä pyöriessä tai vessassa ravatessa.

Colourpopinkin tilaus oli tullut matkani aikana, joten siitä ehkä lisää jo heti huomenna, kunhan saan kuvat käsitellyiksi.

Tallinnan ravintolat – Von Krahli Aed

Tällä kertaa viimeinen postaus Tallinnan ravintoloista, sillä näillä näkymin ei tule tehtyä reissua sinnepäin ainakaan lähiaikoina. Jätin teille tämän reissun parhaimman viimeiseksi, nimittäin Von Krahli Aed (Ratakaesvu 10) oli myös minun kahden viikon työreissun viimeisen illan ravintola. Ja aivan upea päätös olikin!

Meitä oli enää kaksi työkaveria jäljellä viimeisenä iltana ja onneksi pääsimme Von Krahli Aediin syyslomaruuhkasta huolimatta. Emme olleet varanneet minnekään pöytää, koska aina jostain jotain löytyisi.

Meidät ohjattiin alakertaan istumaan. Von Krahli Aedin idea on terveellinen virolainen ruoka, mutta tämä ei ole kasvisravintola, kuten sisarensa Vegan Restoran V. Itse vedin valitsin – yllätys, yllätys – kalaa, tällä kertaa taimenta.

von_krahli_aed

Jälkiruoka sai viereisessä pöydässä olevat amerikkalaiset nauramaan – sekä tilaamaan sen myös. Nimittäin Magic Mushrooms oli nimenä sellainen, että oli pakko ottaa. Gin-sorbettia sekä kikherneistä tehtyjä marenkeja – tietysti sienen muotoisina. Oli muuten hyvää!

von_krahli_aed_magic_mushrooms

Kyllä oli kauniita annoksia! Ja ihana ilmapiiri. Sekä hyvää viiniä. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Viikonloppu Flamingossa – ja maanantai lääkärissä

Minin isoin syntymäpäivälahja minulta oli viikonloppu Flamingossa – ensin vesipuistossa uiden, sitten shoppailen, syöden ja lopulta hotellissa nukkuen. Vesipuiston jälkeen Mini oli ehkä eniten innoissaan hotellin aamupalasta. Että buffet-aamiainen voi tehdä lapsen onnelliseksi.

En ole itse koskaan ollut Flamingo Spassa ja ihan kiva paikkahan se oli. Itse kun en ole koskaan ollut mikään vesipeto, niin jotenkin kolmen tunnin lilluminen altaissa sai minut voimaan pahoin ja erittäin kuivuneeksi. Rusinana sitten vedettiin yhteensä pari litraa juomaa (vettä ja kokista) ravintolassa kitaamme, jotta saatiin nesteytys kuntoon.

Ostin lapselle oman matkakokoisen Tangle Teezerin, sillä joku on erittäin huono harjaamaan hiuksiaan. Tykkää tuosta, kun ei revi takkuja. Niinpä hänellä on nyt pinkki leopardiprintillä. Itselleni ostin Kicksistä Brow Galin kulmasakset sekä Cittarista parit Gunryn joulutuoksuiset (omena-kaneli ja polkagris) nestesaippuat käsien pesuun – jälkimmäisestä kiitos Nonnulan Jonnalle, joka näistä laittoi kuvan Instaan ja pakko oli hakea.

Sunnuntaina lähdimme kotiin Helsingin keskustan Sokoksen kautta, mutta eipä meille tarttunut mukaan muuta kuin Marks & Spencerin puolelta vähän namia miehelle ja lapselle.

Eilen olikin sitten aivoleikkauksen 2kk tarkistuskäynti sekä neuropsykologin palautekäynti. Ensinnäkin Mina olisi muka venähtänyt kolmessa viikossa 1,5 senttiä, vähän epäilen näiden mittaustekniikoita välillä. Eli siis 148,5cm pitkä tyttö meillä. Mutta siis, neuropsykologin palautekeskustelu oli lyhyt, sillä muutama testi tehtiin vasta käynnin alussa. Alustavasti pystyi kertomaan sen, että näönvarainen päättelykyky sekä sanavarasto olivat nousseet erittäin heikosta tasosta ikätasolle. Muut eivät olleet pahemmin muuttuneet, mutta keskittymisessä huomasi jo selvästi eroa. Ja tämän syy selvisi sitten neurologilla: lyhyen EEG:n aikana Minin aivoissa ei huomattu yhtään epileptistä toimintaa. Leikkausta ennen epileptistä aivotoimintaa oli aivoissa koko ajan, jonka takia Mini ei pystynyt keskittymään tai hillitsemään raivonpuuskiaan (tämä johtui osittain myös yhdestä lääkkeestä).

Kuten olen itsekin huomannut, niin meillä on leikkauksen jälkeen ollut rauhallisempi, iloisempi ja painetta paremmin kestävä tyttö kotona.

Eli siis ihana viikonloppu sekä maanantai takana. Nyt jaksaa taas lähteä töihin loppuviikoksi.