Paluu Barcelonaan – nähtävyyksiä ja pieniä vinkkejä liikkumiseen

Näin syksyn tulon – kylmä! – kunniaksi ajattelin, että voisin vähän näyttää kuvia ja kertoa meidän Barcelonan matkasta. Ja että siellä oli kuuma. Aivan liian kuuma mun makuun, mutta nyt se voisi olla ihan kivakin – ainakin hetken.

Meidän hotelli oli Hotel Well & Come ja sen esittelin jo omassa postauksessaan. Kyllä siellä kelpasi käydä levähtämässä ja viilentymässä kaupungissa pyörimisen jälkeen.

Ensimmäisenä päivänä aloitimme kävelemällä hotellilta Sagrada Famílialle. Aina jotenkin kuvista saa sen käsityksen, että siinä edessä on paljon avointa tilaa, kuten ehkä Notre Damella, mutta ei, siinä on heti edessä tie ja toisella puolella puisto eli puut peittävät sitten osan. Kuvien otto maan tasalta on aika hankalaa, mutta tulipa nähtyä. Sisälle me ei edes haluttu mennä ja koko päivä olikin buukattu jo umpeen – kierrosbusseihin kuului sisäänpääsylippu, mutta ei me niihinkään hypätty.

Sagrada Famílialta ajeltiin metrolla Placa de Catalunyalle. Tarkoituksena oli suoraan lähteä kävelemään La Ramblaa, mutta mun pettämätön suuntavaisto ohjasi meidät vähän kiertotietä – nimittäin El Goticon kautta. Pitkään me ei ehditty etelään kävellä El Goticon kautta, kunnes tajusin että hups, väärä katu. Niinpä kurvattiin länteen ja saavuttiin La Ramblalle Parròquia de la Mare de Déu de Betlem kohdalta. Ja ei, ei käyty yhdessäkään kirkossa. Luultavasti emme olisi edes päässeet sisälle – miehellä näkyi polvet ja minulla ja Minillä olkapäät. En tiedä kuinka tarkkoja Barcelonan katoliset kirkot ovat, mutta vuosia sitten Mallorcalla olkapäät piti olla piilossa.

La Rambla oli täynnä ihmisiä. Molemmilla puolillahan menee autotie ja keskellä on siis kävelykatu. Me ei kauan sitä pitkin kävelty, vaan Liceun metroaseman kohdalla hypättiin takaisin metroon.

Kannattaa muuten käyttää metroa, ihan älyttömän helppoa. Meillä oli neljän päivän lippuja, joista yksi meni huonoon kuntoon ennen viimeistä päivää eli ostimme sitten yhden kerran lippuja muutaman varastoon. Eli kannattaa muistaa, että pahvisia lippuja ei kannata säilyttää hikistä ihoa vasten tai housujen taskuissa rypistymässä.

Yhtenä päivänä kävimme Montjuïcilla. Sinne pääsee, kunhan metrolla menee Paral-lelin asemalle ja sieltä vaihtaa funikulaariin, joka vie vähän matkaa ylöspäin rinnettä. Tämän jälkeen pääsee köysiradalla ihan linnoitukselle asti. Ja pienenä huomautuksena: ylhäällä EI myydä mitään juotavaa. Ottakaa siis juotavaa mukaan jo ennen funikulaaria – koska sen jälkeen myyjinä ovat vain yksittäiset henkiöt, jotka tietävät, että sä haluat vettä kunhan palaat alas vuorelta. Montjuïcilta on tosi hyvä näköala Barcelonaan sekä satamaan. Linnoituksessa on näyttelyitä ja historiafriikeille varmasti tosi kiva paikka – ei niinkään 12-vuotiaalle.

Jos jätetään ruoka, ranta ja ostokset toiseen kertaan.

Onko teillä jo ikävä lämmintä ja aurinkoa?