Now playing x 4 – alkusyksy 2017 edition
Alkusyksy toi mukanaan taas vähän synkempää musiikkia soittolistoille. Toisaalta, kuuntelenhan mä nyt sitä aina välillä muutenkin. Kesä on kyllä aika pitkälle menty mun treenilistan biittien mukaan, joka on aika kaukana seuraavasta neljästä biisistä.
Luultavasti teen lähiaikoina mun top 3-5 treenibiisiäkin – ja tottakai ne on metallia. Just saying. Ja ihailkaa kerrankin värikkäitä – paitsi yksi – levynkansia!
Katatonia – Lethean
Ihan soitetuin biisi jo vähän pidempäänkin on ollut tämä Katatonian jo vuonna 2012 julkaistua Lethean. Tämä on näistä neljästä ehkä se menevin. Tämä vain on viime aikoina uponnut, ja kovaa. Olenhan mä tätä kuunnellut jo aikaisemminkin, mutta nyt taas pääsi muutaman muun Katatonian biisin ohi suosikkilistalle.
Paradise Lost – Blood & Chaos
On ne vaan niin ihania! Ja palasivat aika hyvin synkemille juurilleen tämän levyn myötä, vaikka onneksi ne pirteämmät levyt ovat olleet historiaa jo vähän aikaa. Paradise Lost on vaan niin hyvä ja vaikka olisivatkin tulossa parin viikon päästä keikalle Suomeen, niin jätän väliin, koska tiistai ja Nosturi. Ja onneksi olen bändin nähnyt muutamiakin kertoja jo. Blood & Chaos on juuri julkaistulta Medusa-albumilta ja vaikka olen kuunnellut levyn vasta kerran, niin tällä hetkellä tämä on nyt se koviten iskevä biisi siltä. Luultavasti vaihtuu, kunhan pääsen syvemmälle levyyn.
My Dying Bride – And My Father Left Forever
2015 julkaistulta Feel The Misery -albumilta välillä aina soittolistalle nousee joku biisi ja tällä hetkellä se on And My Father Left Forever. Tosi piristävän kuuloinen levy ja biisi – kuten aina My Dying Bridella. Melkein 10 minuutin biisi ei ole edes levyn pisin, mutta ihan normaali doomia on kestää reippaasti yli kuusi minuuttia per laulu. Saman levyn A Thorn of Wisdom – upea laulu sekin – loppuu jotenkin kesken vähän yli viiden minuutin pituisena.
Dark Tranquillity – Time Out of Place
Tämä on 2016 ilmestyneen Atoma-levyn bonuskipale, mutta tämä nyt vain on sen verran hyvä, että päätyi mun soittolistalle. Tämä on myös tosi lyhyt biisi ja loppuu jotenkin kesken, mikä vähän ärsyttää, mutta koska muuten järkyttävän hyvä, niin mä pystyn elämään tämän kanssa. Toisaalta, en tiedä miten tätä olisi kannattanut edes pidentää. Tämä on jollain ihmeellisellä tavalla vähän surullinenkin biisi – no ei ne lyriikatkaan mitkään piristäviä ole. Mikael Stannen ääni on 10+.
Ja Mikaelin äänestä tuli mieleen, mä en voi kuunnella mitään bändiä, jos laulajan ääni ei ole hyvä. Siis mun korvaan. Aivan sama kuinka hyvää musiikkia, mutta jos laulajan ääni ei tee vaikutusta, niin ei toimi. Ei yhtään. Äänen pitää olla voimakas – myös naislaulajilla. Mitkään piipertäjät eivät mun listalle pääse.
Mitäs teidän luureista soi eniten tällä hetkellä?
