lifestyle

Lasten kasvatusmetodiärsytykset

Minua – näin äitinä sekä ihmisenä – on välillä ihmettänyt kaikenmaailman erilaiset kasvatusmetodit. Vanhat sekä uudet. Ja moni näistä on ihan sellaisia, ettei niitä edes mietitä, vaan opetetaan vaan eteenpäin – koska aina on näin opetettu.

1. Anteeksipyyntö. Lasta opetetaan pyytämään anteeksi, MUTTA lapselle ei kuitenkaan opeteta, että se anteeksipyyntö ei automaattisesti korjaa kaikkea tai että lapsen pitäisi oikeasti miettiä ja/tai katua tekoaan – tämä siis tietysti riippuu teosta ihan itsestäänkin. Minua on aina kismittänyt ihmisten tapa vain sanoa “sori” tai “anteeksi” ilman, että sitä oikeasti tarkoitetaan. Se on vain reaktio tapahtuneeseen, ei mitään muuta.

2. Lapsi pakotetaan halaamaan tms. Ihan oikeasti, ketään ei pitäisi ikinä pakottaa antamaan pusuja tai halaamaan edes vanhempiaan. Lapsen vartalo on lapsen oma ja lapsi saa itse päättää haluaako halata aikuista tai antaa pusun.

3. Sokea luottamus ja kunnioitus. Yksi mitä en valitettavasti tässä maailmassa ymmärrä, on se, että lapsien pitäisi luottaa ja kunnioittaa kaikkia vanhempia ihmisiä. Itse en missään nimessä ole opettanut lapselle, että kaikkiin aikuisiin pitää luottaa. Ystävällinen pitää olla, mutta valitettavasti jonkinlainen itsesuojeluvaistokin pitää opettaa aika pienestä pitäen – varsinkin näin pk-seudulla asuvana ja alueiden FB-ryhmiä lukiessa. Meidänkin alueella on välillä liikkunut joku vähän häiriintynyt tyyppi, joka ahdistelee sekä vanhempia että nuorempia ihmisiä. Ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kunnioitus ansaitaan, se ei tule annettuna.

Tässä nyt nämä ehkä kolme suurinta ketutuksen aihetta kasvatuksen saralla tällä hetkellä. Saa olla eri mieltä tai kertoa omia ärsytyksiä – ihan mistä vaan – tuohon kommentointikenttään.

13 Comments

  • Niina

    Ajattelemisen aihetta.

    Itselläni ei ole lapsia, mutta voinen silti sanoa, että ‘omalla esimerkillä johtaminen’ tapahtuu joka tapauksessa, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

    • HennaV

      Tottakai vanhemman/muiden aikuisten oma esimerkki on se, mistä lapsi eniten imee itseensä käytöstapoja. Nämä nyt olivat niitä ärsytyksiä, joita vanhempien/aikuisten pitäisi juuri välttää 🙂

  • Taru/MissAria

    Itse olen myös sitä mieltä että kunnioitus ansaitaan. En voi sietää sitä kunnioita vanhempiasi jos tämä kyseinen vanhempi henkilö käyttäytyy kuin sika, miksi mun pitäisi sitä kunnioittaa vain sen takia että hän on vanhempi?

  • TeijaH

    Olen aivan samaa mieltä. Lisäksi uskon, että anteeksipyyntö kannattaisi jättää vähän myöhempään ajankohtaan, kun lapsi (samoin kuin aikuinenkin) on aidosti sanojensa takana, eli kun höyryt ovat haihtuneet…
    On tosi tärkeää, että lapsi oppii, että aikuinenkin on erehtyväinen. Kantapään kauttahan sen oppii – tosin nykyään usein turhan varhain. Tai ainakin siltä tuntuu näiden erilaisten “-raivojen” aikakaudella.

    • HennaV

      Totta tuokin, että kannattaa jutella/pyytää anteeksi vasta kun on rauhoituttu. Aika usein huomaa, ettei se juttu ollutkaan niin suuri kuin siinä suutuspäissää on ajatellut.

  • Katarooma

    Voi! Muistan niin monet kerrat lapsena ja teininä ku pakotettu pyytään anteeksi ja sitte oon ite poistunu jonneki itkemään ja/tai kihiseen kiukusta ja en todellakaan sillä mielellä, että oisin antanu anteeksi. Asiasta riippuen on saattanu mennä kauanki, että oon sitte oikeasti antanu anteeksi. Mutta semmostahan ei voinu ääneen sanoa, että sanat pyys anteeksi, mutta oikeasti annoin anteeksi vasta tunnin/viikon/kuukauden/vuoden päästä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.