Kohti pääsiäistä ja uusia haasteita

Tämä mennyt talvi on ollut henkisesti aika rankkaa aikaa. Kaikki alkoi ennen joulu tiedosta, että meillä alkaa YT:t. Tämän jälkeen odoteltiin helmikuulle, ennen kuin varmistui, että puolet tiimistä tulee lähtemään. Hienoa.

En missään vaiheessa pelännyt, että minä saan ensimmäisenä potkuja, mutta tilanne oli aika ahdistava – varsinkin kun lopulliset keskustelut oltiin käyty ja ihmisiä alkoi vähitellen häipyä maaliskuusta alkaen sekä päivittäin joku aina itki jossain nurkassa. Tähän päälle vielä alkuvuoden työmatka sekä työstressi, niin paniikkihäiriö nosti taas päätään.

Niinpä päätin alkuvuonna, että mulla on kaksi vaihtoehtoa – haen jostain muualta paikkaa tai menen takaisin kouluun. Niinpä hain konsernin sisältä toista paikkaa – ja maaliskuun alussa selvisi, että sain sen. Niinpä pääsiäispyhien jälkeen aloitan täysin erilaisissa töissä ja työkieleni tulee olemaan täysin englanti (esim. pomoni on norjalainen). Minusta tulee assari – ehkä juurikin sellainen työ, jota voisi kosmetiikkabloggaajalta odottaa. Niinpä paluu kouluun saa jäädä – tai ainakin odottaa taas hyvää saumaa.

Tänään on viimeinen päiväni tässä nykyisessä tiimissä. Harmittaa jättää kivoja työkavereita, mutta toisaalta olen iloinen, että pääsen johonkin aivan muuhun, sillä kukaan ei tiedä mitä töitä tämä jäljelle jäävä tiimi jää tekemään lopulta. Viimeiset pari viikkoa olen vain kouluttanut muita siihen, mitä minä olen tehnyt viimeiset 2,5 vuotta.

Pääsiäinen kuluu ihan kotona ilman mitään ihmeellistä. Yritän levätä ja rauhoittaa mieleni niin, että tiistaina jaksan iloisena ja innoisani mennä oppimaan jotain täysin erilaista. Alku voi olla rankkaa henkisesti, vaikka kotona puhunkin englantia, niin pankkisanasto ja konservatiivisempi puhekieli on hieman erilaista. Voi siis olla, että minulta voi jäädä taas päiviä postaamatta, mutta yritän nyt pääsiäisen aikana tehdä varastoon jonkin verran postauksia. Ajattelin pääsiäisenä lopultakin saattaa Ready Player One -kirjan loppuun, ennen kuin tulen näkemään itse elokuvan, joka sai eilen ensi-iltansa Suomessa.

Olen siitä ehkä tyypillinen suomalainen (ihminen?), että haluan pysyä tutussa ja turvallisessa. Jos meillä ei olisi alkanut YT-neuvottelut, niin en ole varma, olisinko hakenut muualta töitä tai harkinnut vakavissani koulunpenkille palaamista. Olisi vain helppoa olla ja jatkaa tutussa ympäristössä tuttujen töiden tekemistä. Kuitenkin joskus laastari on aina repäistävä pois ja koettava jotain uutta. Onneksi tämän ihmeellisempää ei tällä kertaa ole luvassa – ei muuttoja tai ihmissuhdestatusmuutoksia.

Oikein rentouttavia pääsiäispyhiä jokaiselle ja ihanaa alkanutta kevättä!