Kevyemmät pikkujoulut sekä hieman Raskasta Joulua

Perjantaina oli miehen työpaikan pikkujoulut. Minun piti ensin olla työmatkalla Tallinnassa perjantaihin asti, mutta minua tarvittiin Suomessa jo torstaina, joten ei sentään tarvinnut kiirehtiä laivalta kodin kautta bileisiin. Niinpä tulin sinne suoraan töistä – kunhan olin käynyt ostamassa lapsen opettajalle joululahjan, olin täysin unohtanut senkin.

Tuntuu, että viime viikot olen ollut jotenkin todella väsynyt ja sekaisin. Ehkä johtuu tästä pimeydestä tai ehkä vain töissä alkaa olla sen verran kiire, että menen kuin sumussa. Eikä kiire ole helpottmassa vielä vähään aikaan. Tämän takia oli pakko pe aamusta käydä hakemassa Starbucksista soijalatte, koska työpaikan kahviautomaatin kahvi on pahaa.

Mutta siis pikkujouluissa oli murhamysteeriteema – meidän tiimi ei kyllä arvannut tekijää, mutta joku sai täysin oikean vastauksen. Toisaalta, kun on parisensataa (ainakin) osaanottajaa, niin osa ei varmaan edes kuullut kaikkea, mitä tapahtui. Ruoka oli hyvää ja juomat olivat ilmaisia, joten kyllä minulle kelpasi.

Sitten la aamusta olikin lapsen joulujuhlat, joihin oli pakko mennä. Lapsi ei esiintynyt lavalla, mutta heidän luokastaan oli kuvattu parikin videota, jotka esitettiin. Ja koska lapsi ei ole terveytensa takia pystynyt itse osallistumaan muutamiin viimeisiin koulun juhliin, niin nyt oli ensmmäinen kerta, kun hän pystyi istumaan juhlan alusta loppuun ja otti osaa yhteislauluihin. Isoäitini piti 80-vuotislounaansa myös lauantaina, mutta me emme päässeet Turussa käymään – menemme aatonaattona Minin kanssa tervehtimään häntä ja viemään synttärikukat.

Lähdimme suoraan joulujuhlista viimeisille joululahjaostoksille ja illalla olikin sitten Raskasta Joulua Espoon Metro Areenalla. Kaksi ja puoli tuntia joululauluja, hieman raskaammin sovitettuina. Ihanin kohta illassa oli, kun Floor Jansen veti Oi Jouluyön suomeksi – vaikka ehkä oopperakorkeudelta laulettuna sanojen lausumisella ei ole just niin väliä.

Kävi sitten niinkin, että piilari hankasi jostain syystä toisen silmäni verille konsertin aikana. Meno ei kyllä omassa päässäni ollut niin kovaa, että tällaista olisin osannut odottaa tapahtuvaksi. Eli siis silmälasipäivä sunnuntaina.

Sunnuntai menikin sitten kotona – viimeiset joululahjat (tai itse asiassa ei, poikaystäväni kaikki lahjat ovat vielä matkalla) paketoitiin ja laitettiin kuusen alle. Tämän lisäksi minun piti pakata, sillä maanantaina oli lähtö viimeiselle työmatkalle ennen joulua – Puolaan. Ja pitihän näitä blogipostauksiakin kirjoitella työmatkan ajaksi. Ja tietysti netti meni alas hetkeksi kesken kirjoittamisen. Onneksi tuli takaisin vartin sisällä tai muuten ette olisi päässeet lukemaan mitään koko alkuviikkoon.

Mutta näin minun viikonloppu. Nyt olisi sitten jouluviikko käsillä. Onko teidän kaikki lahjat jo ostettu?