Kevään kiireet

Olenkin jonkin verran avautunut täällä siitä, että olen ollut todella väsynyt viime aikoina ja varsinkin uuden työn takia aika kiireinenkin. Varsinkin yksi viikko toukokuussa oli paha, sillä olin iltaisin kotona myöhään, koska töiden jälkeen oli aina jotain. Tänään ajattelin kertoa vähän enemmän, että mitä tässä viimeisen 1-2 kuukauden aikana on oikein tapahtunut.

Kuvituskuvina Oslon työreissulta napsittuja kuvia.

Aloitin siis uudessa työssä huhtikuun alussa. Minut palkattiin henkilökohtaiseksi assariksi, mutta parin viikon jälkeen minulle tarjottiin haastavampaa tehtävää (samassa tiimissä). Otin sen vastaan, jonka takia olin pari päivää Oslossa työmatkallakin. Työ on täysin erilaista kuin mitään, mitä olen ennen tehnyt, joten kaikki pitää opetella alusta. No, ehkä pari tuttua ohjelmaa tarvitaan tässäkin, mutta uusia ohjelmia, nimiä, kasvoja, lyhenteitä ja viestejä on enemmän kuin tarpeeksi. Tämän lisäksi tämän hetkinen työni on 95% kokonaan englanniksi – muutaman henkilön kanssa kirjoitan välillä suomea, ja välillä englantia. Eli siis työkieli pitää opetella kokonaan englanniksi – ja ymmärtää suomeksi mitä mikäkin vaikeampi sana tarkoittaa. Kesäkuun lopussa tätä työtä aiemmin tehnyt henkilö lähtee, joten sitä ennen homman pitää olla hanskassa. Tässä vielä on tapahtumassa organisaatiomuutos sekä fyysinen siirtyminen remontin alta muualle taloon, joten ei ole ainakaan ollut liian rauhallinen alku.

Onneksi sentään saan tehdä etätöitä kotona, kun vain siihen on mahdollisuus – eli minua ei tarvita fyysisesti työpaikalla tai en itse koe tarvetta kahteen näyttöön, printteriin tai kasvotusten keskusteluun. Olen yrittänyt olla ainakin yhden etäpäivän viikossa. Huomaan, että teen pidempää työpäivää silloin, mutta matkustaminen jää väliin (1h per suunta), sekä voin tauottaa päivääni eri tavalla kuin työpaikalla.

Tämän lisäksi olen nyt käynyt lääkärillä ja verikokeissa, sillä minulla on ollut kynsissä muutoksia jo pidempään. Niinpä lääkäri määräsi reumakokeet, vaikka tietääkseni epäilty nivelpsoriasis ei niissä näy. Tämän lisäksi viime joulukuusta pahentuneet paniikkikohtaukset saivat minut lääkärille siinä vaiheessa, kun sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen kotona, ja olen nyt napsinut lääkkeitä yli kuukauden – se, että paljonko ne ovat auttaneet, en vielä osaa sanoa. Olo on ollut aika vaihteleva, mutta suuremmilta paniikkikohtauksilta olen välttynyt – jopa tilanteissa, missä niitä normaalisti tulee. Kokonaan ne eivät ole poistuneet, mutta se pakottava tarve häipyä tilanteesta on laantunut – sydän voi silti hakata tai minulla olla huono olo.

Taloyhtiön hallituksen jutut ovat vieneet muutamia iltoja sekä syntymäpäiväni vietin taloyhtiön kevättalkoissa. Tämän lisäksi sain kunnian pitää yksi istutettu puu hengissä – saa nähdä selviääkö se tästä kesästä jos on näin kuivaa ja kuumaa. Minä en nimittäin ole yhtään viherpeukalo. Ja nyt lopultakin selvittelen, että miten meidän asuntojen ilmanvaihtoa saisi parannettua – lähinnä siis korvausilmaa.

Lapsella on ollut magneettikuvaus ja silmälääkäri – molemmat menivät hyvin eikä niissä näkynyt mitään ongelmaa, joten hyvältä näyttää. Hammaslääkärikin meni hyvin, mutta jos ei yksi hammas irtoa kohta itsestään, niin se revitään pois – lapsi ei ihan hirveän innoissaan tästä ole.

Päätimme lopultakin, että meidän alakerran lattia on uusittava eli ensi viikolla tulee tyyppi vetämään laminaatit meidän vanhan mosaiikkiparketin päälle – sillä me ei todellakaan pidetä sen kuosista tai sävystä eikä haluttu alkaa sitä maalaamaan, jos seuraava omistaja haluaisikin alkuperäisen lattian takaisin. Tätä varten olemme käyneet läpi tavaroita ja heittäneet kaiken mahdollisen turhan pois – vielä pitäisi roudata kamat yläkertaan tai ulos siksi aikaa, kun lattiaa asennetaan.

Vanhemmat ovat käyneet vierailulla ja samoin kaveripariskunta Berliinistä, pari pitkää iltaa tuli siis vietettyä. Jos tässä ei vielä tarpeeksi, niin kävimme katsomassa John Cleeseä sekä Jeff Dunhamia – jälkimmäinen oli onneksi perjantaina. Itse suostuin vielä työpaikan muotinäytökseen, mutta se oli onneksi työpaikalla töiden jälkeen eli ei mennyt liian myöhään.

Nukkuminen on ollut vähän haastavaa joinain öinä, jonka takia lopultakin tilasin Tempurin Millenium-tyynyn (olen omistanut ko. tyynyn ennenkin, mutta se alkoi menettää muotoaan vuosien saatossa). Jos tämä vaikka auttaisi niskakipuihin ja kunnon asennon löytämiseen.

Kesäkuu näyttää ainakin vielä aika leppoisalta, toivottavasti ei tulekaan mitään ihmeellistä. Tällä hetkellä tekemättömyys kuulostaa erittäin hyvältä!

Miten teidän kevät on mennyt?