Äitienpäivästä

Olette varmaan lukeneet tänään monta postausta, Facebook-viestiä tai nähneet Instakuvia aiheesta. Niin minäkin. Olen lukenut siitä kun kirjoittajien äiti on kuollut, tai kuinka vasta vauva toi tarkoituksen elämään. Ja jäin miettimään omaa suhtautumistani äitienpäivään.

Ensinnäkin makasin ilta kuuteen asti sängyssä päänsärystä kärsien. Kolmen aikaan lapsi tuli kotiin mummolasta, huikkasi hyvää äitienpäivää ja meni koneelle. Itse laitoin omalle äidilleni WhatsApp-viestillä onnittelut, nähtiin juuri vime viikonloppuna.

Täytyy myöntää, että äitienpäivä on yksi päivä muiden joukossa. Lapsi yleensä antaa kortin minulle jo heti perjantaina kun on saanut sen koulusta mukaansa. Ja viikonloppuisin hän on välillä poissa kotoa – isällään tai mummolassa, myös äitienpäivänä. Viime vuonna en saanut mitään – muistaakseni – koska lapsi oli niin huonossa kunnossa ettei pystynyt koulussa askartelemaan edes korttia.

Mä en odota lahjuksia, latten saan tehtynä kuten joka ikinen sunnuntai muutenkin. Lapsen isä huikkasi Facessa hyvät äitienpäivät ja mä teen samoin isänpäivänä. Tänä vuonna suurin lahja on ollut se, että lapsi ei ole saanut kohtauksia elokuun jälkeen ja yhtä lääkitystä pystytään tiputtamaan pois.

Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla jotenkin innoissaan äitienpäivästä, mutta en osaa. Jos päänsärky helpottaa, niin soitan omille isoäideilleni, koska unohdin lähettää kortit.

Onko teillä joitain äitienpäivän traditioita vai onko se teillekin vain yksi sunnuntai muiden joukossa?