Kauneus | lifestyle

Äitienpäivästä

Äitienpäivästä

Olette varmaan lukeneet tänään monta postausta, Facebook-viestiä tai nähneet Instakuvia aiheesta. Niin minäkin. Olen lukenut siitä kun kirjoittajien äiti on kuollut, tai kuinka vasta vauva toi tarkoituksen elämään. Ja jäin miettimään omaa suhtautumistani äitienpäivään.

Ensinnäkin makasin ilta kuuteen asti sängyssä päänsärystä kärsien. Kolmen aikaan lapsi tuli kotiin mummolasta, huikkasi hyvää äitienpäivää ja meni koneelle. Itse laitoin omalle äidilleni WhatsApp-viestillä onnittelut, nähtiin juuri vime viikonloppuna.

pioni

Täytyy myöntää, että äitienpäivä on yksi päivä muiden joukossa. Lapsi yleensä antaa kortin minulle jo heti perjantaina kun on saanut sen koulusta mukaansa. Ja viikonloppuisin hän on välillä poissa kotoa – isällään tai mummolassa, myös äitienpäivänä. Viime vuonna en saanut mitään – muistaakseni – koska lapsi oli niin huonossa kunnossa ettei pystynyt koulussa askartelemaan edes korttia.

Mä en odota lahjuksia, latten saan tehtynä kuten joka ikinen sunnuntai muutenkin. Lapsen isä huikkasi Facessa hyvät äitienpäivät ja mä teen samoin isänpäivänä. Tänä vuonna suurin lahja on ollut se, että lapsi ei ole saanut kohtauksia elokuun jälkeen ja yhtä lääkitystä pystytään tiputtamaan pois.

Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla jotenkin innoissaan äitienpäivästä, mutta en osaa. Jos päänsärky helpottaa, niin soitan omille isoäideilleni, koska unohdin lähettää kortit.

Onko teillä joitain äitienpäivän traditioita vai onko se teillekin vain yksi sunnuntai muiden joukossa?



2 thoughts on “Äitienpäivästä”

  • Ei ole perinteitä, tänä vuonna lähetin äidilleni kortin ja laitoin vielä tekstarinkin. Mutta äitienpäivä tuli vietettyä ystävien kanssa, joista yksi on äiti kahdelle upealle lapselle, ja ulkoilmapiknikille ostettiin yllärinä kakku – kun hä oli siinä uskossa, että mennään vain grillaamaan makkaraa 😀 ( vaikka ei se kakku enää mikään hc- ylläri ollut itse piknikillä, kun sen muotoisen paketin sisältö on helposti pääteltävissä, vaikka olisikin kylmäpussissa 😀 )

  • Meillä yleensä traditiona on vain yksinkertaisesti läsnäolo eli eilenkin käytiin niin minun vanhempieni kuin mieheni äidin luona kahvilla ja kuulumisia vaihtamassa – lahjoja harvemmin tulee näissä tilanteissa hankittua, mieluummin viedään jotain mukanamme silloin kun jotain erityistä sattuu mieleen kuin “velvollisuudesta” 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *