Toiset menee kouluun…

…toiset ei. Eli tänään on lapsen leikkauspäivä. Kun tämä postaus tulee ulos, pitäisi lapsen mennä sisään leikkaussalin ovista ja minä jään toiselle puolelle.

Vaikka itse leikkaus ei minua pelota – lasta sitäkin enemmän – niin jännitän kaikkea sitä, mitä leikkauksen jälkeen tapahtuu. Toipumisaikaa, koulun alkua ja loppuelämää. Tämän leikkauksen pitäisi lopettaa kohtaukset kokonaan (näin sanottiin), parantaa keskittymistä (kun aivojen kokoaikainen epileptinen toiminta loppuu) ja parantaa muutenkin Minin elämänlaatua. Mutta mikä ihan oikeasti on johtunut kohtauksista ja epileptisestä aivotoiminnasta sekä lääkkeistä? Kuinka paljon johtuu jostain aivan muusta? Mitä, jos lapsi ei siltikään pysty keskittymään tai hallitsemaan tunteitaan?

Tänään alkaisi siis Espoossa koulut. Lapsi on ainakin ensimmäisen kuukauden pois. Verrattuna siihen, ettei viimeiseen 1,5 vuoteen ole pystynyt opiskelemaan koulussa, vaan käynyt siellä “päivähoidossa”, niin kuukausi ei tunnu enää missään. Kuitenkin pitäisi kiriä paljon kiinni, vaikka kaikki oppiaineet ovatkin yksilöllistettyjä.

Vaikka se suurin yksittäinen juttu onkin tämän päivän jälkeen ohi, niin stressaaminen ei tähän lopu. Ehkä kuitenkin pystyn rauhoittumaan, kun näen lapsen iltapäivällä edes pikaisesti leikkauksen jälkeen.

Vanhempani tulevat pitämään minulle seuraa päivän ajaksi – äiti ilmoitti, ettei pystyisi tekemään töitä kuitenkaan tehokkaasti, joten he ajavat tänne pk-seudulle. P on töissä ja lapsen isä tulee katsomaan lasta, kun lääkäri on antanut luvan. Muuten olisin ollut päivän yksin.

Tulen siis hengaamaan sairaalassa seuraavan viikon, mutta olen ajastanut teille postauksia ensi viikon alkuun asti. Tämän jälkeen minun pitäisi pystyä ihan normaalisti päivittämään blogia, vaikka jäänkin viikoiksi lapsen kanssa kotiin häntä hoitamaan.

Ihanaa tiistaita teille muille <3

10 thoughts on “Toiset menee kouluun…

  1. Paljon tsemiä! Olet kyllä niin vahva nainen ja äiti. Itse olisin jossain katuojassa parkumassa. Olin jo pienemmistäkin sairaalareissuista hajalla. Tai noh, ei se keuhkokuume ole leikin asia, mutta kuitenkin.

    Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki meni kuten lääkärit suunnittelivat. :) Minun äitikin oli muuten tänään leikkauksessa, mutta kyseessä tosiaan ne murtuneet kädet. Huomenna taas häntä katsomaan.

    Like

  2. Äää… kirjoitin äsken kommentin, mutta minun piti kirjautua profiilillani ennen lähetystä. Kun tein sitä, päätti kommenttini kadota. Noh, uusiksi…

    Paljon tsemiä ja voimia! Oot niin vahva nainen. Olin ihan hajalla meidän perheen sairaalareissuista, vaikka kyseessä oli vain keuhkokuume. No ei sekään leikin asia ole, mutta kuitenkin. Onneksi ne näyttäisivät olevan takanapäin.

    Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki meni kuten lääkärit suunnittelivat. Minun äitinikin oli tänään leikkauksessa. Murtuneet ranteet leikattiin, mutta solisluuta ei. Huomenna mennään taas katsomaan äitiä. Tsemiä sairaalaan teillekin. <3

    Like

  3. Voimia teille kaikille! Täällä pidetään peukkuja ja lähetellään positiivista energiaa sinne suuntaan, että kaikki menisi nyt ja jatkossa hienosti.

    Like

Kommentointi on erittäin suotavaa!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s