Yksinäinen susiko?

Mulle tuli yksi päivä mieleen, että mä olen varmaan todella huono ystävä, tai kaveri, tai tuttava. Olen aina ollut. Mä en ole yleensä se, joka ehdottaa tapaamista tai ota yhteyttä pitkän ajan päästä. Aina, kun jonkun kanssa on luvattu pitää yhteyttä, niin se on sitten ollut se toinen, joka on soittanut tai laittanut viestiä. Itse jotenkin oletan, että eri teille lähtiessä se oli sitten siinä.

Myös lähellä asuvia kavereita tai ystäviä näen harvoin. Mä en yleensäkään ehdota tapaamista, vaikka olisin kulmilla. Ehkä siksi, etten halua tungetella – onhan meillä kaikilla jo tässä iässä vaikka mitä tekemistä ja menemistä. Enkä ole ehkä tajunnut, että joku voisi oikeasti ottaa itseensä siitä – kääntää asian niin päin, että minä en haluaisi nähdä heitä. Mä yleensä kuitenkin löydän aikaa ystäville, jos he tapaamista ehdottavat.

Jo pienenä olin mielelläni yksin omassa huoneessani kirjan tai musiikin kanssa. Siskoni oli meistä se, jolla piti koko ajan olla ympärillä kavereita tai tekemistä (ja kuinkas ollakaan, molemmissa tämän postauksen kuvissa olen siskon kanssa kahvilla). Mä selvisin hyvin ilman muita. Olen kuitenkin aina tullut kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen eli kyseessä ei olisi se, etten osaisi olla ihmisten kanssa. Mä olen sosiaalinen, jos tilaisuus sitä vaatii. Mua ei haittaa olla huomion keskipisteenä, mutta en siihen mitenkään erityisesti hakeudu. Paitsi että öö, mulla on blogi, jossa esittelen pärstääni melkein päivittäin.

Blogin kautta mun sosiaalinen elämä on ehkä rikkaampaa kuin aikoihin – ja tämäkin muiden kutsujen (PR/blogikollegat/jne) ansiosta eikä omasta suunnastani tulleiden ehdotusten.

Mä olen myös tajunnut, että mä en yleisesti pidä ihmisistä, ennen kuin opin heidät tuntemaan – joskus en sittenkään (mutta hei, yleensä se ei näy ulospäin). Mikä pahinta yleensä ystävyyssuhteissa – mä en ole sympaattinen enkä empaattinen ihminen. Mä en osaa tarjota lohdutusta, mutta voin kuunnella ja ehdottaa ratkaisua. Rationaalisuus FTW!

Ja niistä persoonallisuustesteistä? En oikeasti niihin usko, sillä kaikki vaihtoehdot läpi lukaistuani, en ole täysin mikään – ehkä lähinnä INTJ, vaikka aina mulle ne ehdottavatkin ENTJ:ä. Mutta tämä hits close to home:

“When they are in their comfort zone though, among people they know and respect, INTJs have no trouble relaxing and enjoying themselves.
Their sarcasm and dark humor are not for the faint of heart”

Haluaako joku huonon ystävän? Täältä löytyy.

18 thoughts on “Yksinäinen susiko?

  1. Minähän olen ollut sinne reipas parikymppiseksi asti sinun vastakohta. Kuten muistat, olin kaikkialla mukana missä oli ihmisiä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän erakoidun. Pidän ihmisistä, haluan olla sosiaalinen, mutta sen tarve on vähentynyt. Oletkin varmasti huomannut. Itse koen tällä hetkellä olevani huono ystävä. Minun ystävät ovat ne, jotka ottavat minuun yhteyksiä ja tulevat tapaamaan. Tosin tämä kahden pienen lapsen äitinä olo rajoittaa paljon. Ei vaan ole niin vapaa liikkumaan, kuin ennen lapsia. Silloin jatkuvasti tapasin ihmisiä ja olin sosiaalinen.

    Luulen myös, että asiakaspalvelutyöni ja some syövät omaa jaksamistani olla yhtä paljon ihmisten parissa, kuin nuorempana. Ennen olin lähes riippuvainen muiden seurasta, joten näen tämän kykyni olla myös yksin ihan hyvänä asiana.

    Like

  2. Jotenkin tosi sympaattinen kirjoitus. Toinen huono ystävä ilmoittautuu! :P Mulla se on kyllä viime aikoina ollut resurssien, ei halun puutetta.

    Like

  3. Osui ja upposi, erityisesti tuo ettei halua tungetella ja sosiaalisuus tarvittaessa, jos otetaan yhteyttä. Persoonallisuustestit tosiaan lähinnä ajanvietettä, mutta minulla aina tuloksena tuo INTJ, myös aviomiehellä. Mielenkiintoinen kirjoitus, ilmankos olen pitänyt ilmaisutyylistäsi!

    Like

  4. Hep, yksi huono ystävä täälläkin. Mulla on paljon kavereita ja ystäviäkin, mutta olen onnettoman huono ottamaan yhteyttä heihin päin. Mun yhdistelmä taitaa olla sosiaalinen, mutta laiska :D En tiedä mitään parempaa, kuin lueskella kaikessa rauhassa sohvannurkassa.

    Like

  5. ÖÖö… taas yksi huono ystävä ilmoittautuu. Minä en edes yleisesti ottaen pidä ihmisistä, siis lajina. Jo vuosia mun ihmispiiri on ollut mies ja typykkä, muita tavataan vain facebookissa. Kukaan tuttu ei vain ole mun kanssani kiinnostunut samoista asioista. Mukavampi olla yksistään. Blogiporukkaa voisi olla mukava tavata, mutta heepetin halloweenmiittikin täyttyi ennen kuin edes avasin konetta. Pah.

    Like

    1. Yleensä kun jostain lukee jonkun tekstin, mikä pelastaa edes pienen uskon ihmiskuntaan, niin heti tapahtuu jotain minkä takia ei jaksaisi edes nähdä ketään. Ja joo, osa meistä bloggaajista on aina online (minä mukaanlukien), joten kaikki menee nopeasti.

      Like

  6. Kuulostaa tutulta! Paitsi mä olen myös se tyyppi, joka saattaa sanoa, ettei jaksa tavata, vaikka toinen pyytäisi.. :/ Jos en tekisi aspal-duunia, olisin varmaan vähän sosiaalisempi.

    Like

    1. Aspal-duuni kyllä vetää mehut kenestä tahansa. Mä yleensä jaksan tavata, eri asia on voinko lähteä minnekään. Vaikka nyt onneksi lapsi on 10v, niin ei sitä kuitenkaan voi pitkiksi ajoiksi jättää yksin ja jonkun se on läksyt tarkistettava tai tehtävä ruoka.

      Like

  7. Kyllä mä itseäni tuosta tunnistan, aika paljonkin… Mä olen tässä parina viime vuonna ihan tarkoituksellisesti haastanut itseäni näkemään enemmän ihmisiä ja ehdottamaan tapaamisia juuri niiden ihmisten kanssa joiden seurasta nautin ja joiden kanssa on aina mukava olla ja rupatella. Ei nyt ehkä joka viikko, mutta ehkä edes kerran kuussa ;) Pidä omasta rauhasta ja olemisesta, isot seurueet ei ole mun juttu ollenkaan ja sellainen supertiivis yhteydenpito jäi jonnekin yläasteelle..

    Like

  8. Mä olen aina ollut passiivinen ystävä, lähinnä siksi, että ajattelen automaattisesti, että ihmisillä on tärkeämpääkin menoa kuin tavata mua ja en sitten kehtaa vaivata kurjalla seurallani. :D Tungen sellaisiin porukkatapaamisiin, vaikka isot ryhmät ei munkaan juttu ole, niin saan vähän täytettä kalenteriin. Mun pitäis tsempata tässä, mutta kynnys on aika korkea. En kaipaa töiden jälkeen joka päivä menoa ja meininkiä, mutta viikonloppuisin voisin olla vähän sosiaalisempi.

    Like

Kommentointi on erittäin suotavaa!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s