Miltä näyttää väsymys?

Mä olen aina ollut todella hyvä nukkumaan – nukahdan mihin haluan ja nukun sikeästi. Jopa kissa ja lapsi oppivat nopeasti, että mua ei saa ennen ysiä ylös sängystä, jos ei ole jollain hätä.

Mitäs sitten, kun ei enää nukutakaan? Mä en sentään ole kokonaista yötä pyörinyt sängyssä, mutta kolmen yön saldona alle 10 tuntia katkonaista unta on aika vähän. Varsinkin, kun pitäisi töissä jaksaa. Ehkä olin nukkunut liian paljon lomalla, who knows, mutta lähestyvä työhönpaluu sai minua hyvin valvotettua – vaikka ajatukset eivät työasioissa pyörineetkään.

Kun maanantaina raahuduin zombien tavoin töihin ajattelin, että miten unettomuudesta kärsivät ihmiset oikeasti pystyvät tekemään mitään. Jostain syystä mun aivot toimivat ihan yhtä nopeasti, mutta se, että saisin suollettua aivoissa vilkkaasti pyörivät ajatukset koneelle, oli tahmeaa. Paleli, oli huono olo ja silmät yrittivät painua kiinni. Olisi edes tullut tummat silmänaluset tai silmäpussit, mutta ei. Näytin ihan normaalilta – mitä nyt silmissä oli lasittunut katse. Pomo tuskin olisi huomannut mitään, jos en olisi maininnut, että voin käydä vähän hitaalla – minähän kun olen nopea liikkeissäni, myös töissä.

En unohtanut päätäni mihinkään, onneksi se on kiinni hartioilla, mutta kaupassa mietin, että ihan varmana jotain jäi ostamatta. Ei jäänyt, sain jopa tehtyä ruoankin. Makasin sohvalla lukien kirjaa, sillä en suostunut edes kokeilemaan pientäkään päikkäriä, että saisin edes jotain unta yöllä. Sormet olivat jäässä, ei ihme, sillä ruumiinlämpö oli laskenut alle kolmenkymmenenviiden. Pakko oli nousta ja tehdä jotain, jotta veri alkaisi kiertämään. Lopulta luovutin ja siirryin ennen kymmentä sänkyyn – luin kylläkin kirjaa ja koitin vasta nukahtaa yhdentoista jälkeen. Ja se uni lopultakin tuli!

oobd_tired_1

Nyt seitsemän tunnin yöunien jälkeen koettelemus tuntuu naurettavalta. Mähän sentään olin nukkunut sen alle kaksi tuntia maanantain vastaisena yönä. Mä en ole koskaan eläissäni valvonut kokonaista yötä ilman nukkumista. En kärsi unettomuudesta muuten kuin todella harvoin – yleensä se on ollut vain yksi yö 2-3 tunnin katkonaisella unella noin parin kuukauden välein, en masennuksesta tai muustakaan vakavasta.

En ole eläissäni pahemmin stressannut, paitsi jostain syystä viime aikoina – no, lapsen lääkityksen vaihto ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä ja muitakin outoja oireita on hänelle ilmennyt. Isoisä on mennyt todella huonoon kuntoon ja luulen, että kuukausien sijaan voidaan kohta laskea viikoissa, että kauanko hän on enää elävien kirjoissa. Töissä nyt ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä, paitsi että vaihdan kohta työtehtäviä. Työmatkakin ulkomaille on kohta tulossa ja vaikka se on kivaa, niin se on kuitenkin töiden tekemistä vieraassa ympäristössä. Raha on aina ollut stressin aihe, mutta ei sekään koskaan ole loppunut kesken kuukauden. Mutta arvatkaa millaisia kummituksia näistäkin yöllä syntyy. Päivällä ne pystyy kohauttamaan olalla, muutenhan asiani ovat todella hyvin.

Eipä sitä osaa arvostaa kunnon yöunia ennen kuin ne menettää. Jos huonosti nukutut yöunet olisivat kestäneet pidempään, olisin nätisti marssinut häiritsemään työterveyslääkäreitä.

Mä en todellakaan aio sanoa, että se uni tulee, kun on tarpeeksi väsynyt, mä olin väsynyt jo ennen viimeistä yötä. Nyt ehkä vähän voin käsittää, että kuinka kauheaa pitkäaikainen unettomuus on. Viikkoja, kuukausia tai vuosia huonosti nukkuneena olisin varmaan koko ajan kuin perseeseen ammuttu karhu ja ihan varmasti täysi painajainen.

Tsemppiä kaikille unettomuuden kanssa eläville!

signature_henna

8 thoughts on “Miltä näyttää väsymys?

  1. Nukahdin ennen kuin tukki, nukuin missä vaan ja milloin vaan. Vetelin helposti 10 tunnin yöunia tauotta. Sitten vuonna 2011 se iski unettomuus. Kaikki alkoi siitä, että meillä oli keittiön seinässä kosteusvaurio, jota kuivateltiin puolitoista kuukautta ja koko remppa kesti suunnitellun 2 vkon sijaan yli kaksi kuukautta. Tuolloin unettomuuteni meni siihen pisteeseen, että siihen kokeiltiin ensin melatomiinia, joka oli mulle sama kuin olisin syönyt Mynthoneita siihen unettomuuten. Sitten nukahtamislääkettä, joiden avulla sain nukuttua edes 1-2 yötä viikossa kunnolla, tosin välillä nekään ei toimineet. Nukahdin kyllä nopeasti, mutta heräsin kahden tunnin päästä täysin pirteänä. Remppa loppui, mutta unettomuus jäi. Välillä on ollut jaksoja, että saa nukuttua paremmin, mutta sitten se taas iskee. Stressi selvästi vaikuttaa, koska viimeisen vuoden aikana unettomuuteni on taas saavuttanut uudet mittasuhteet, kun viime vuoden lopulla kämpässämme tällä kertaa kylppäristä löydettiin kosteusongelma. Vasta toukokuun lopussa asia saatiin kuntoon pienten taistelujen jälkeen. En voi kuitenkaan huohahtaa, sillä vielä ennen joulua on alkamassa putkiremppa.

    Olen kokeillut vaikka mitä, en ole iltaisin koneella 2 tuntia ennen nukkumista, käytän aina ulkona ollessa aurinkolaseja (valoärsyke), ruokaa, täysin koneettomia päiviä, en juo kofeiinipitoisia juomia, mutta ei. En ole saanut takaisin sitä mitä mulla ennen oli. Tuntuu, että käyn koko ajan puolivaloilla. Huomaan, että tämä unenpuute on lisännyt keskittymishäiriöitäni, vaikuttaa muistiin. Mitään muuta en niin paljon toivo kuin, että pääsisin tästä eroon.

    Toivottavasti sinun unettomuutesi on kuitenkin vain väliaikaista! Tsemppiä, jotenkin tämänkin kanssa on vaan oppinut elämään, mutta kyllä sen huomaa, että itsestään ei saa sitä irti, mitä ennen unettomuutta.

    Like

    1. Teillä on ollut kyllä ihan hirveät nuo kosteusongelmat :( Mä muistelinkin, että olet näistä sun uniongelmista puhunut ja kuulostaa ihan kamalalta. Mä voin jo parin yön huonoilla unilla ajatella, että miten kamalaa olisi tuntea niin koko ajan, vuosia. Toivottavasti saat jossain vaiheessa helpotusta tilanteeseesi <3

      Like

  2. Olen normaalisti aika samanlainen nukkuja kuin sinä, nukahdan helposti ja nukun sikeästi (ja pitkään), mutta parin viime vuoden aikana olen kärsinyt selkeistä uniongelmista, välillä enemmän ja välillä vähemmän.

    Aluksi kyse oli enemmänkin nukahtamisvaikeuksista joiden takia yöunet jäivät lyhyiksi, mutta viime syksynä mukaan tuli myös kesken unien heräilyä. Mulla on selkeästi sairastaminen ja stressi vaikuttaneet unenlaatuun todella paljon.

    Tuntuu, että vasta nyt tänä kesänä nukkuminen on viimein palannut niille tutuille urilleen kun elämä tuntuu muutenkin taas asettunen edes jollain tapaa normaalimpaan uomaan.

    Like

    1. Mä vähän ihmettelen, että miksi yhtäkkiä mun elimistö ei halunnutkaan nukkua, sillä viimeiset 10 vuotta ovat olleet pelkkää stressiä syystä tai toisesta vaikka muuten fyysisesti en siitä ole kärsinytkään. Ainakin nyt on kaksi ihan hyvin nukuttua yötä takana, toivottavasti ei nukahtamishäiriöt palaakaan.

      Like

  3. Kun luin tuota sun listaa tämän hetken normaalista poikkeavista jutuista (tytön uusi lääkitys, töihin paluu, tuleva työmatka, läheisen huono vointi…) niin ei ole mikään ihme, että oon nukkunut huonosti! Mun mielestä olis ihme, jos ei missään tuntuisi. Tsemppiä, varmasti arjen normalisoituessa taas helpottaa! :)

    Like

  4. Toivottavasti nukahtamisvaikeudet olivat sun kohdalta siinä, tai lempeät keinot auttaisivat. Lyhytaikainenkin unettomuus on niin lamauttavaa, kun huomaa kulkevansa aivan laput silmillä koko ajan :/

    Mä oon kärsinyt ensimmäisen kerran unettomuudesta vain 14-vuotiaana, ja siitä lähtien olen kausittain nukkunut enemmän tai vähemmän. Mä huomaan olevani stressaantunut vasta sitten, kun unettomuus alkaa – ja silloin on jo myöhäistä. Kestozombiksihan siinä muuttuu, mutta onneksi on parempia jaksoja, jolloin nukun normaalisti.

    Like

Kommentointi on erittäin suotavaa!

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s